Surffailin aikani netissä etsiskelemässä virkattujen tossujen ohjetta, ja eteen tuli tällaiset hippiversiot. Tosin nämä tekemäni versiot ovat aika paljonkin mukautettu alkuperäisestä löydöksestä, koska en vaan jostain syystä tajunnut kuinka ne oli tehty. Alkuperäinen vinkki löytyi blogista Ristiin Rastiin. Kiitos ihanasta ideasta!
Olen tehnyt tällaisia tohveleita muutamat kappaleet ja antanut niitä tuttavilleni lahjaksi. Nämä ovat loppujen lopuksi aika nopeatkin tehdä. On jopa mahdollista saada tällaiset tehtyä seuraavaksi päiväksi kaverille synttärilahjaksi. Yritän vielä hioa ohjeen tälle, jos joku vaikka haluaisi sellaisen. Toivottavasti osaan tehdä sen. Saispa tehtyä vaikka videon tähän liittyen!
Tässä muutama kuva tekeleistä ja niiden työvaiheista. Niistäkin pystyy varmasti aluksi tekemään päätelmiä kuinka ne on virkattu. Tossut on virkattu kaksinkertaisella langalla. Lanka on 7 veljestä ja virkkuukoukku oli numeroa 5mm. Virkkuukoukun koolla on väliä, eli jos haluaa vaikkapa kokoa 39 olevat tohvelit, voi hyvinkin valita vielä 6mm koukun. ”Vitoskoukulla” tulee aika jämäkät tohvelit.
Ketjusilmukoita 22 (koko 37-38) ja pylväitä ympärille – päätyihin 6 pylvästä.
Jalkapohja näyttää tältä parin kerroksen jälkeen.
Kun jalkapohja on tehty, virkataan puolipylväitä kaksi (2) kerrosta. Tässä kohtaa voi vaikkapa vaihtaa värin.
Tässä tossut on virkattu valmiiksi ja viimeiseksi kiinnitetään koristekukkanen.
Kuvia tekemistäni tossuista
Tässä on joitain valmiita tossuja mitä olen tehnyt. Osa varmaan puuttuukin, koska en ole ehtinyt ottaa niistä kuvia ja ne ovat jo uusilla omistajillaan 🙂 Pahoittelen kuvien epätasalaatua.
Nämä ovat aivan ihanat tohvelit ja ne ovat miellyttävät jalassa. Minullakin on tällaiset käytössä miltei joka päivä heti kun kelit viilenevät.
Nämä ovat ne ensimmäiset tossut jotka tein tuttavalleni 50-vuotislahjaksi. Hän pitää niitä melkein joka päivä!
Jos joku ihmetteli, miksi en ole tänne juurikaan kirjoitellut mitään, niin projektit ovat olleet melko jäissä. Se neuloosi kun iskee syksyllä joka vuosi pahemmin ja pahemmin, niin viime syksyllä (2022) se iski sillä tavalla, että nivelet eivät ole oikein vieläkään toipuneet siitä. Olen pitänyt paljon paussia käsitöistä, jopa kaksi kuukautta. Sillä välin kämppä on täyttynyt lankakeristä ja tekemättömistä projekteista. Yritän päästä niiden pariin mitä pikimmiten, jos nivelet antavat myöten.
Voimia kevääseen, ja kirjoituksiani saa kommentoida 🙂
Syksyn tullen neuloosi kasvaa ja pakko taas tehdä ainakin muutamat uudet villasukat. Tein jokin aika sitten syksyiset villasukat, jotka jollain tapaa kutistuivat pesussa, ja tajusinkin miksi. Olin käyttänyt niissä erilaisia lankoja. En ollut huomannut, että langoilla olikin eri pesulämpötila. Olen tästä lähtien asian kanssa erittäin tarkka. Minulla on myös ollut sellainen tapa, että kerin kaupasta ostetun lankakerän uudelleen palloksi. Olen laittanut sinne sisälle aina sen paperin mikä on ostettaessa sen lankakerän ympärillä. En siis voi jälkikäteen tarkistaa langan tietoja jollen ole käyttänyt kerää loppuun. Tähän pitää keksiä jotain muuta ja nyt!
Onneksi minulla on neuloosista huolimatta suhteellisen vähän lankoja ja muistan mitä laatua ja merkkiä mikäkin lanka on. Tässä vaiheessa se vielä on mahdollista, mutta entäpäs sitten myöhemmin? Minun täytyy keksiä jokin ratkaisu mikä ei vaikuta tolkuttoman sairaalta ja neuroottiselta. Joudun kyllä varmaan pussittamaan jokaisen nöttösen omaan pussiinsa valmistuserien mukaan tai jotain sinne päin…
Silmukointia
Halusin opetella jotain uutta. Lainasin kirjastosta joitain villasukkiin liittyvää kirjallisuutta, ja joissain ohjeissa oli puhetta silmukoinnista. Nuo villasukat olivat ihan tolkuttoman upeita ja värikkäitä. Halusin oppia miten asioita voi tehdä toisin kuin neulomalla. Siispä päätin tehdä muutamat pitkävartiset sukat ja kuvioinnin silmukoinnilla. ”Jos vaikka säästäisi aikaa”, ajattelin. Noh, siinä ei säästynyt yhtään aikaa – päinvastoin!
Silmukointi ei ollutkaan ihan niin kätevää omalla kohalla kuin olin ajatellut, ainakaan tuossa skenaariossa. Katselin SiniSukat-nimisestä kirjasta upeita neuleohjeita, ja päätin kokeilla muutamaa kuviota. Tässä kohtaa olin vielä toiveikas. Saisin sukanvarsiin hienoja ja monimutkaisia kuvioita ilman neulomista. Lanka ei kirraa ja niitä ei tarvitse kuljetella pitkiä matkoja silmukoiden väleissä. Kaikki vaikutti niin helpolta.
Kuviointien teko sukanvarsiin oli kaikkea muuta kuin nopeaa! Ainakin minulla meni aikaa. Mutta tulipahan todettua, että jos kuviot on helposti neulottavissa, niin ne kannattaa neuloa. Yksittäiset silmukat sieltä täältä voi silmukoida, selaiset silmukat missä langankuljetuksilla ei ole mitään järkeä. Esimerkkinä annan tällaiseen tapaukseen vaikkapa yksittäinen linnun silmä, joka esiintyy kierroksella kaksi kertaa. Neulon siis tästä lähtien villasukat kirjoneuleena.
Tekemäni syksyiset villasukat
Vaikka alkuunsa lueskelinkin SiniSukat-kirjaa, päädyin ottamaan ideoita Sissukat-kirjasta. Näissä villasukissa yhdistyy kahden eri mallin kuviointi. Rakastan auringonkukkia, siispä otin yhdeksi kuvioinniksi ”Auringonkukkaset”-neulemallin. Se oli alkuperäisessäkin mallissa nilkan yläpuolella. Kuvion kukkaosa on neulottu kokonaan. Tämä on niin kiva kuvio että aion käyttää sitä muulloinkin.
Tein auringonkukan varren ja lehdet silmukoimalla. Kaiken tämän olisi voinut ihan yhtä hyvin neuloa kirjoneuleena. Käytin silmukointiin Novitan Nalle-lankaa, joka on ohuempaa kuin 7 Veljestä. Tummanvihreä (kuusikko) on 7 Veljestä lankaa, mutta olen poistanut siitä yhden lankasäikeen.
Pohkeen kohdalle päätin silmukoida jonkinlaisen puukuvion tai kuvion lehdistä. Sissukat-kirjasta löytyi sopiva vaihtoehto ”Ruskan värileikki”-nimisestä mallista.
Olen nyt kokeillut tehdä tuon kuvion kahdella eri tavalla, ja täytyy sanoa, että en enää silmukoi mitään vastaavaa. Kaikki tehdään tästä lähtien kirjoneuleena. Vasemmanpuoleinen pinkki lehtikuvio on sama kuin oikealla puolella oleva silmukoitu versio. Ajallisesti neulomalla tehty kuvio vei todella paljon vähemmän aikaa kuin silmukoitu versio. Se sai minut miettimään, että pitäisikö opetella uusi tekniikka. Ja niinhän minä sitten opettelin, ja vasemmanpuoleinen kirjoneule on harjoittelukappale tästä tekniikasta. Tekniikkaa kutsutaan tikapuuksi.
Langat
Valitsin syksyaiheisiin villasukkiin neulelangaksi Novitan 7 veljestä (ruskea, valkoinen, vaaleanharmaa, sinappi, kuusikko) ja käyttämäni ”luonnonvihreä” lanka oli ostettu paikallisesta K-Superista. Sen merkki on myhome living. Tämä oli tarkoitettu testaamiseen millaista lankaa se oikein onkaan. En kerta kaikkiaa löydä Novitan langoista enää sopivia värejä. Rakastan luonnonläheisiä värejä.
Neuloin tästä väristä jalkaterän osan. Äkkiseltään tunnusteltuna, villasukat vaikuttavat jaloissani todella lämpimiltä. Lanka on hieman karheampaa kuin Novitan langat ovat. Tietenkin puin villasukat jalkaani heti kun sain ne valmiiksi. Kerron sitten kokemuksista pesuaioihin liittyen joku toinen kerta, kunhan nämä ovat käyneet läpi pesukertoja.
Silmukoiden määrä aloitettaessa oli 68 ja tein alkuunsa oikean kierroksen jonka jälkeen aloitin resorin neljällä jaollisella valepalmikolla. Tämän jälkeen sileää neuletta kolmella eri värillä, jonka päälle sitten silmukoin nämä lehtikuviot. Tässäkin kohtaa tajusin tehneeni virheen. Olisi ollut huomattavasti helpompi tai järkevämpää silmukoida kuvio pohkeeseen vielä siinä vaiheessa kun toisen käden pystyi pujottamaan työn alakautta läpi. Noh, tulevaisuudessa sitten.
Kaiken kaikkiaan olen tällä hetkellä tyytyväinen tekeleeseen. Minulla on vielä parit pitkävartiset villasukat tehtyinä, joihin ajattelin tehdä silmukoinnin. Valmiisiin aion ne tehdäkin, mutta olen kahden vaiheilla, että puranko keskeneräiset tekeleet. Ihan vain siksi koska ne valmistuisivat nopeammin neulomalla kuin silmukoimalla. Jäänpä siis sitä miettimään hetkeksi ja kirjoittelen aiheeseen liittyen joku toinen kerta.
Kiitos kun luit villasukat-aiheisen kirjoitukseni ja olet tervetullut kommentoimaan blogiani tai kysymään lisätietoa. Ihania neulontahetkiä!
Pitkävartiset villasukat valmistuivat 7.11. juuri sopivasti kun kelit alkavat viilentyä Etelä-Karjalassa.
Tässä on yksi tapa tehdä villasukkiin resorit ja tämä on nimeltään karusellipalmikko. Neulekuvio kuuluu juuri sellaiseen kategoriaan omassa päässä, että jos sitä ei jatkuvasti tee, niin sen unohtaa. Karusellipalmikko nimikin on jopa vaikea muistaa.
Päätin tehdä videon, jossa ”opastan itseäni” kuinka tämä palmikko oikein tehdään. Voin sitten kätevästi käydä omalta kanavalta katselemassa ideoita, mitkä olisin muutoin unohtanut.
Karusellipalmikko on neljällä jaollinen kuvio. Se aloitetaan luomalla tarvittavat silmukat. Teen itse ylimääräisen setin silmukoita, koska resorista tulee vähän tiukahko, ainakin omalla käsialalla. Eli, normaaliin naisten sukkaan teen 52 aloitussilmukkaa. Ensimmäinen kerros neulotaan kaksi oikein, kaksi nurin, kuten tavallisessakin resorissa.
Sitten aloitetaan kuvio jota toistetaan kierros loppuun:
2. silmukan etupuolelta neulotaan ensimmäisen silmukan yli oikea silmukka
1. silmukan takapuolelta neulotaan oikea silmukka
2 x nurjaa silmukkaa
Seuraava kierros tehdään toisinpäin:
2. silmukan takapuolelta neulotaan oikea silmukka (ei neulota ekaa)
1. silmukan etupuolelta neulotaan oikea silmukka
2 x nurjaa silmukkaa
Videosta näkee helpommin mitä näillä ohjeilla tarkoitan. Silmukat neulotaan ensin, ja vasta sitten siirretään toiselle puikolle. Tämä unohtui mainita videolla. Niin kuin videon alussa kerron, nämä ohjeet on tehty itseäni varten, ettei minun tarvitse niitä käydä joka kerta aina etsimässä tuubista, vaikka siellä niitä soittolistoja voikin itselleen tallentaa.
Näitä kierroksia neulotaan vuoroperään. Jossei tunnista kierrosta, miten päin ne on neulottu, kannattaa pitää jotakin kirjaa kumpi kierros on menossa. Helpottaa asiaa sitten siinä vaiheessa, jos joutuu syystä tai toisesta keskeyttämään työnsä jossain vaiheessa. Esimerkiksi parilliset aloittaa edestä, ja parittomat takaa. Jotain muistisääntöä kannattaa tehdä. Itse en ainakaan tunnista vielä tässä vaiheessa kumpaa kierrosta olen juuri tehnyt.
Pidemmättä puheitta, tässä tekemäni karusellipalmikko video.
Alkuperäisen ohjeen olen joskus bongannut sellaiselta kanavalta kuin Beyond the loops. Kanava on täynnä ihania ohjeita, mutta haluan poimia ne kivoimmat itselleni ja tehdä ne omanlaiseksi.
En tiedä mikä minuun meni, mutta jostain syystä minun oli tehtävä itselleni villapaita. Olen ihastellut islantilaisneuleita jo tovin, ja ne ovat vain kerta kaikkiaan niin ihania, että päätin tehdä itselleni myös yhden. Noh, olihan tähänkin syy, mistä kerron toisessa blogissani.
En ole muistaakseni koskaan neulonut villapaitaa, tai sitten jos olen, se on ollut joskus yläasteella koulussa. Siitä on aikaa kun olen ollut yläasteella, ainakin 35 vuotta. Minulla ei siis ollut mitään aavistusta minkä kokoinen villapaidasta tulisi tai mitä ohjetta käyttäisin. Ei kun kokeilemaan sitten vaan.
Olen luontoa rakastava ihminen, ja halusin, että villapaidassa olisi jotenkin luontomaista kuviota. Löysin sellaisen kirjan kuin Islantilaisia Neuleita, jossa oli sellainen malli kuin Puun vuosi. Lainasin kirjan kirjastosta. Sieltä löytyy muuten hurjasti neuleaiheisia kirjoja kuten esimerkiksi Sissukat ja SiniSukat.
Ihastuin aivan totaalisesti Puun vuosi-neuleen kuviointiin, mutta minulla ei ollut mahdollista saada hankituksi samaa lankaa, mitä tuossa esimerkkineuleessa oli käytetty. Sitä piti sitten vähän soveltaa. En tiennyt yhtään, osaanko soveltaa villapaidan ohjeessa.
Ensimmäinen kohta, missä sovelsin oli heti alussa, kun tein villapaitaan helmaa. Jos olisin nähnyt silmissäni lopputuloksen, olisin tehnyt sen eri tavalla. Mikään ei estä minua edelleenkään purkamasta villapaitaa ja tekemästä helmaa uudelleen… eihän sitä tarvitse purkaa kun sieltä helmasta vaan. En taida kuitenkaan ryhtyä purkuhommiin – olkoon sellainen kun on.
Pelkäsin niin paljon kolmella langalla neulomista, että tein helman kuvioinnin kahdella värillä. Se oli alkuperäisessä ohjeessa jonkin matkaa neulottuna kolmella langalla. Eli, jos tästä nyt jotain muuttaisin, niin resorin jälkeen neulottavan kuvioinnin kolmannen langan väri. Se olisi ollut hieno, jos olisi ollut vihreää millä melkein koko villapaitakin on neulottu. Enkä ymmärrä miksi olen tehnyt ”puukuvion” jälkeen jonkun muun kuvion vielä. Olen kai yrittänyt saada jonkun kivemman kokonaisuuden tälle, mutta lopputulos hieman ontuu. Ehkä kuitenkin hihojen kanssa samanlainen ratkaisu olisi ollut parempi.
Noh, villapaita on nyt tehty eikä sitä enää muutella. Olisi pitänyt luottaa itseensä enemmän! Käytin muuten tämän valmistamiseen Novitan Simeoni-lankaa, mistä löytyi oikein ihanat luonnonmukaiset värit (vastaa 7 veljestä lankaa). En tiedä onko lankaa enää valikoimassa, mutta sitä oli vuoden 2020-2021 aikana ainakin paikallisen Prisman lankaosastolla. Prismasta löytyy muuten kyseinen kirja, missä tämä Puun vuosi ohje on.
Olen todella yllättynyt, että villapaita on minulle sopiva. Kun olin neulonut sitä kainaloihin asti, se oli just sen kokoinen kuin piti ollakin. Resorissa oli pientä kirraamista kirjoneuleen takia. Se tuppaa kääntymään nurinniskoin kun paita on päällä. En tiedä mitä sille tekisin. Saattaa olla, että jatkan resoria toisen kerroksen ja teen siitä tuplasti paksumman. Jotain siihen pitää keksiä kun se ei oikein istu.
Villapaita neulottiin siten, että ensin tehtiin vartalo ja sitten hihat. Kun vartalo ja hihat olivat tietyn mittaiset, ne yhdistettiin yhdeksi isoksi ympyräksi, eli kaarrokkeeksi. Kun kaarroketta oli neulottu jonkun matkaa, aloitettiin kuviointi.
Tein aika väljästi kuvion alun, koska ajattelin, että voin korjailla sitä myöhemmässä vaiheessa. Uskomatonta miten paljon lankaa tuli ”kiristettyä” lopuksi, kun villapaita oli tehty. Kävin silmukat yksitellen läpi siitä kohtaa missä kaarrokkeessa kuljetetaan kolmea lankaa yhtä aikaa. Sain otettua lankaa pois neuleen kuvioinnin kohdalta noin 60cm.
Kaarrokkeen kuviointi alkoi muodostua. Neulominen ei ollut mitenkään helppoa itselleni ainakaan. Jouduin miltei jokaisen silmukan kohdalla tarkistamaan ettei neulos jotenkin kirraa jostain. Samoin sillä oli suuri merkitys mitä lankaa dominoi. Asiaa pitää vielä opetella.
Villapaita oli vihdoinkin 10.11.2021 valmis sovitettavaksi.
Olen pitänyt villapaitaa pari kertaa. Se on lämmin. En niin sanotusti jälkikäsitellyt sitä mitenkään, ja se olisi vielä tehtävä tässä lähiaikoina, että paidasta tulee ”jämäkämpi”. Se myös pörrööntyy ja sen silmukat kiinteytyvät toisiinsa kiinni kun sen käsittelee. Eli silitysrautaa vaan kehiin ja vielä viimeistely kohilleen. Sit paita on valmis.
Ihana villapaita on nyt tehtynä kuitenkin.
Minulla ei ole tähän mitään sen kummempaa ohjetta tarjota. Ohjeistus löytyy lähinnä siitä kirjasta, jonka lainasin kirjastosta. Kuvio on mielestäni niin hieno, että aion käyttää sitä muissakin projekteissa joskus tulevaisuudessa. Olisi mahtavaa joskus kokeilla tehdä tämä vielä täysin niin kuin neulekirjassa kerrottiin. Niillä langoilla kun pitääkin. Jään vielä odottelemaan sitä päivää kun saan islantilaiset langat hyppysiini.
Minulla oli ”ylimääräisenä” joulunpunaista lankaa, josta olin ajatellut tekeväni punatulkkuja. Serkkuni oli ostanut tupsuista tehtyjä punatulkkuja, joista oli jäänyt lankoja yli. Hän lahjoitti ne minulle. Itse halusin tehdä linnuista sellaisia, että ne voi laittaa pöydälle ”istumaan”.
Virkattu punatulkku istuu hyllyllä.
Etsiskelin aikani virkattujen lintujen ohjeita, ja löysin YouTuben kautta ohjeen, jossa virkataan Stevie Bird. Tämä malli sopisi täydellisesti punatulkun virkkaamiseen. (osa1, osa 2, osa 3) Malli sopii myös talitintin virkkaamiseen!
Minulla on käytössä kahta eri lankaa: Novitan Nallea ja Novitan 7 Veljestä. Kumpi tahansa sopii tarkoitukseen. Oman käsialan mukaan käytin seiskaveikkaan virkkuukoukkua 3,75mm ja nalleen 3mm. Sama ohje menee muutoin kumpaankin.
Esimerkin punatulkku on virkattu Nalle-langasta.
Tarvikkeet: virkkuukoukku langan mukaan, viittä eri väristä lankaa (musta, punainen, harmaa, valkoinen ja nokkaan kellertävää), vanua linnun täyttämiseen, kanavaneula osien liittämiseen yhteen ja lankojen päättelyyn, sakset. Siistimmän ommellun reunan saa niin kutsutulla näkymättömällä langalla. Itse ompelin palaset yhteen virkkaukseen käytetyillä langoilla.
Punatulkun ”pohja”. Molemmat sivut ommellaan yhteen.
2. PÄÄ mustalla langalla (head, black yarn)
Ota kierrosmerkki käyttöön (use stitch marker). Virkataan spiraalina.
Magic ring 6 silmukalla
2ks jokaiseen silmukkaan (12)
”2ks, 1ks” (18)
”2ks, 1ks, 1ks” (24)
”2ks, 1ks,1ks,1ks” (30)
– 11. kierrokset 1ks jokaiseen silmukkaan (30)
päätä lanka.
Tässä vaiheessa linnulle kiinnitetään silmät. Voit tehdä silmät ompelemalla tai käyttämällä valmiita silmiä. Nokka tehdään virkkaamalla kellertävästä langasta puoliympyrä (video 2 kohdassa 15:30). Ohje: kjs 3, 5p ensimmäiseen kjs. Piilosilmukka aloituksen 3. ketjusilmukkaan. Katkaise lanka mutta jätä pitkä pätkä lankaa nokan kiinnittämistä varten.
3. SELKÄ harmaalla langalla (back with grey yarn)
Aloita virkkaamalla ketjusilmukoita 12.
1. ks toiseen ketjusilmukkaan, ks seuraaviin silmukoihin kerroksen loppuun saakka, kjs, käänny. 2.-7. ks jokaiseen silmukkaan, kjs, käänny 8. Ks jokaiseen silmukkaan, käänny. 9. 2 piilosilmukkaa seur silm, kjs, ks ketjusilukan kanssa samaan, ks kerroksen toiseksi viimeiseen silmukkaan asti, kjs, käänny. 10. ks kaikkiin silmukoihin, kjs, käänny 11. ks kaikkiin silmukoihin, päättele silmukka
Punatulkun selkäkappale
Selkäpala ja rintapala yhdistetään. Palat asetellaan siten, että pyrstö voidaan virkata palojen yhdistämisen jälkeen.
Selkäkappale yhdistettynä rintakappaleeseen
4. PYRSTÖ mustalla langalla (tail with black yarn)
pyrstön ympäri selän ja vatsan alta pitäisi tulla yhteensä 16 silmukkaa. Määrä voi heittää parilla silmukalla riippuen siitä kuinka olet kiinnittänyt kropan palat toisiinsa. Virkkaaminen aloitetaan selän puolelta alusta.
ks pyrstön ympäri (16)
ks 11, 2ks piilokav, 3 ks (piilokav pitäisi osua suunnilleen pyrstön alle keskelle)
ks 8, 2ks piilokav, 3 ks
ks 10 (ympäri)
ks 10 (ympäri), päättele lanka
ompele pyrstön pää kiinni
Linnun kroppa käännetään nurinpäin ompelua varten.
Ompele pää kiinni linnun vartaloon, mutta jätä sen verran ompelematta, että voit täyttää linnun vanulla. Linnun kroppa pitää myös pystyä kääntämään takaisin oikeinpäin!
5. SIIVET valkoista ja mustaa lankaa (wings with white and black yarn)
Koska punatulkussa on vähän valkoista ja en virkannut sitä pyrstön alle, päätin laittaa valkoisen pilkahduksen punatulkun siipiin. Siipiä tehdään kaksi kappaltta.
tee magic ring, 3kjs, 11p rinkiin
2kjs, ks, ks, 2ks, ”ks, ks, 2ks” (toista kierroksen loppuun asti)
3kjs + p kjs:n juureen, 2 x p, 2 x 1/2p, 1/2p + ks, ks, ks, ks, ks + 1/2p, 1/2p + p, (pp, 2kjs, ps ketjus. 2. silmukkaan, pp – tästä tulee siiven kärki), p + 1/2p, 1/2p + ks, ks, ks, ks, ks + 1/2p, 2 x 1/2p, 2 x p, ps alun 3. kjs. Päätä lanka.
Kiinnitä siivet lintuun kun se on täytetty vanulla. Itse kiinnitin linnun siivet siten, että vedin katkaistun langan kehon värien liitoskohdasta.
Tässä se nyt on käsissä. Pieni virkattu punatulkku. Ja tämä siis on tehty Novitan Nalle-langasta.
Tuttavani pyysi minua neulomaan hänelle polvisukat jouluksi. No, niinhän minä sitten tein! Tästä on kyllä aikaa, että ihan tuoreimmat tekeleet nämä eivät ole. Kuvien aikaleima paljastaa, että nämä on tehty jouluksi 2018.
Käytin sukkiin ainoastaan Novitan 7 veljestä lankaa. Nämä ovat niitä ihan ensimmäisiä tekeleitä kun olen alkanut neulomaan pitkävartisia villasukkia. Kuviointi on ihan pirteä, vaikkakin aika yksinkertainen. Netti on tällä hetkellä pullollaan mitä hienompia villasukkamalleja. Minäkin kävin lainaamassa Sissukat-kirjan kirjastosta. Kirjasta joskus toiste sitten enemmän… tässä on kuvia tekemistäni polvisukista.
Tein näihin polvisukkiin jalkaterät ensimmäiseksi. En kyllä tiedä miksi näin tein, koska en ole montaakaan kertaa neulonut sukkia tässä järjestyksessä. Yhdistin sukkaosan varteen virkkaamalla runaan pylväitä, ja poimimalla niistä silmukat vartta varten. Se toimi ihan hyvin, olin positiivisesti yllättynyt.
Todella yksinkertaisilla kuvioinneilla sai ihanan pirteän lopputuloksen! Polven alapuolella on resorin jälkeen rivinousua. Olen tehnyt lisäyskierrosten (tai kavennuskierrosten) kohdalle ”helppoa” kirjoneulekuviota, jossa lisäykset (tai kavennukset) hukkuvat kuviointiin.
Polvisukat valmiina
Onneksi tuttavani oli tyytyväinen saamiinsa polvisukkiin. Se tunne kun joku sanoo vain että ”saat vapaat kädet”, niin jotenkin on usein myös jonkun sortin painajainen. Olisi aina hyvä, jos saisi vähän enemmän ideoita, vaikka pitäähän niitä ideoita olla, jos meinaa villasukkia neuloa. Silti, joku vinkki siitä mistä pitää olisi aina paikallaan 🙂
Polvisukat tuolilla
Ei muuta kun neulomaan lisää näitä polvisukkia!
Instasta löytyy hästägillä #lankojajadraamaa tekemiäni askareita ja tietysti nimimerkillä minnalaa72 Olettte enemmän kuin tervetulleita kommentoimaan näitä tekemiäni postauksia tai muutenkin arvostelemaan tekeleitäni. Otan mielelläni myös vastaan vinkkejä kuinka jotkut ”lapsukset” saisi tehtyä siisteimmiksi. Paljon on vielä opittavaa.
Olipas tuuria, että kuvasin edes yhden kerran nämä villasukat, jotka olivat ensimmäiset pitkävartiset, mitä olen koskaan tehnyt! Näitä nimittäin neulottiin todella pitkään ja hartaasti. Jossain vaiheessa saatoin pitkästyä näiden tekoon, koska ne eivät mielestäni edistyneet mihinkään. Ja voi luoja sentään mikä määrä näissä oli pääteltäviä lankoja. Alkujaan ajattelin antaa nämä äidilleni joululahjaksi, mutta sitten jossain vaiheessa udeltuani häneltä asioita, sain tietooni ettei hän pidä pitkistä villasukista. Siispä laitoin ne keskeneräisten laatikkoon pariksi vuodeksi odottelemaan motivaatiota.
Olen aloittanut näiden neulomisen joskus vuonna 2016 mutta ne valmistuivat keväällä 2018, en muista tarkkaa aikaa. Kuviointihan näissä on hyvin yksinkertaista, ei siis vaadi mitään huippuosaamista tällaisten neulominen. Nämä on muuten varmaankin tehty jämälangoista, jollen väärin muista. Pidemmittä puheitta, tässä on kuva villasukista:
Kuva: 12.10.2018
Sukkiin on käytetty ainoastaan Novitan 7 Veljestä-lankaa. Se on ollut itselleni ”se ainoa oikea vaihtoehto” millä olen halunnut neuloa villasukat. Toki muitakin hyviä lankoja varmaan löytyy, mutta näillä ollaan menty vuodesta toiseen. Lisäksi perusvärejä saa ostettua nykyään miltei mistä marketista tahansa.
Jätin nämä villasukat kuitenkin omaan käyttöön sitten loppu peleissä. Saatoin yrittää myydä näitä, mutta eihän tän näköiset tekeleet mene kaupaksi sitten millään! Niitä ei ostanut kukaan edes kahdella kympillä. Noh, onpahan sitten itsellä sukkavarasto melko kattava tällä hetkellä. Lisää toki teen kun minua tällainen neuloosi vaivaa kuitenkin
Neulominen on sen verran terapeuttista puuhaa, että sitä täytyy harrastaa ympäri vuoden. Teen paljon käsitöitä tällä hetkellä. Voit seurata Insta-tiliäni, johon laitan näistä tekeleistäni kuvia. Käytän näissä Instan feedeissä hästägiä #lankojajadraamaa mikä viittaa tähän blogisivustoon. En halua, että sivustoni ”sotketaan” erääseen erittäin kunnioitettavaan tarvikekauppaan joka sijaitsee Jyväskylässä. Siksi en halua ottaa uutta Insta-tiliä itselleni, joka kulkisi samalla nimellä. Respect! Olisipa muuten hienoa joku päivä päästä käymään kyseisessä putiikissa…
Huvittavaa on myös semmoinen seikka, kun näitä postauksia tulee tehtyä paljon sen jälkeen kun on saanut vaikkapa villasukat tehtyä, niin näkee tietynlaisen kehityksen omissa töissään. Eli, paremmaksi tullaan joka päivä. Onhan tämä taitolaji! Sitä en osaa sanoa kuinka taitava loppujen lopuksi olen, mutta yritys on ainakin kova ja intoa riittää 🙂
Tulikin muuten mieleeni, että tarvitseeko näihin laitella jotain ohjeita, kuinka nämä on tehty? Ohjeita on tosin pilvin pimein netti täynnä, ja en nyt sinällään koe, että tällaisia sukkia haluaisi kukaan edes tehdäkään. Muuten vaan ajattelin… ehkäpä joidenkin muiden töiden kohdalla mahdollisesti.
Halusin kanavoida tulevan suruni johonkin kauniiseen asiaan, jota voisin sitten jälkikäteen muistella rakkaudella. Tästä syntyi ajatus virkata torkkupeitto. Tilanne oli sellainen, että rakas koirani oli tekemässä kuolemaa. Aloittelimme yhdessä torkkupeiton virkkaamisen keväällä 2019 eräänä lämpimänä päivänä. Istuttiin parvekkeella, koira oli vierelläni. Tulisin aina muistamaan hänet tästä peitosta. Itkun sekaisin tuntein virkkasin joitain osia, ja piakkoin tämän jälkeen sainkin jo jättää jäähyväiset rakkaalle ystävälleni. Tämä tapahtui heti juhannuksen jälkeisenä maanantaina.
En voinut jatkaa peiton virkkaamista, vaikka halusinkin. Mutta tiesin, että tulen jatkamaan sitä jossain vaiheessa kunhan kykenen. Laitoin tarvikkeet odottelemaan parempia aikoja. Sain vielä haudata kissanikin puolisen vuotta koiran jälkeen. Tämä oli kerta kaikkiaan niin masentavaa, että päätin jatkaa torkkupeiton virkkausta vaikka hampaat irvessä. Tiedän, että se lopulta auttaisi. Sain vihdoinkin jatkettua projektia helmikuun alussa 2020.
Tein neliöt Isoäidinneliö afrikankukkasilla -mallin mukaisesti. Torkkupeittoon meni neliöitä kaiken kaikkiaan 63 kappaletta (9×7). Aloitin projektin tekemällä afrikankukkasen keskiön, joka on se osa neliöstä mikä näyttää kukalta. Kaikkiin tuli samanlainen keskiö. Yhden kokonaisen palan virkkaamiseen kului aikaa noin puoli tuntia.
Tein kukkaset kolmella erilaisella reunuksella. Osa oli denim sinisiä, osa vihreitä ja osa vaaleanvihreitä. Sain tällä tavalla hieman variaatiota torkkupeiton paloihin. Ne näyttivät kaikki samoilta, mutta eivät olleet samanlaisia. Mietin pitkään värejä joita aioin käyttää, mutta onneksi otin kirkkaita värejä, niin peitostakin tuli aika ”positiivinen”, jos näin voi sanoa.
Siinä ei montaa viikkoa nokka tuhissut kun neliöitä alkoi valmistua.
25.2.2020 jo näin paljon paloja.
Jossain vaiheessa aloin etsiä ohjetta kuinka saisin neliöt kiinnitettyä toisiinsa. Löysin ohjeen jossa ne virkataan yhteen. Olikin melkoista taistelemista saada aloitettua yhdistäminen virkkaamalla oikeasta kohdasta. En meinannut millään löytää kulmasilmukoita, ja saada palojen siuvuja menemään tasan.
Yhdistelin alkuunsa kahden rivin palat sitten taas rivit toisiinsa. Käytin silmukoiden yhdistämiseen tätä ohjetta YouTubesta. Viimeinen ohje alkaa kohdasta 10:30 https://youtu.be/s4690sOnLv4
Välillä piti tehdä lisää paloja. Halusin tehdä torkkupeiton osittain valmiiksi. Tämä auttoi minua hieman, että näen jotain valmistakin. Se nimittäin motivoi minua tekemään asian loppuun! Viimeiset palat kehiin ja sitten yhdistämään kaikki rivit.
Kun kaikki palat ja rivit oli virkattu yhteen, oli aika tehdä torkkupeittoon reunus. Virkkasin perussilmukoilla reunan alkuunsa keltaisella, ja sitten seuraavan kierroksen nirkkoreunalla.
Torkkupeittoon nirkkoreuna
Torkkupeitosta tuli mielestäni oikein hyvän kokoinen. Sillä saisi päällystettyä löhöilytuolinikin! Viimeistelen peiton vielä jossain vaiheessa pörröttämällä sen. Se pitää kastella tai kosteuttaa, jotta langat eivät kirraisi niin paljon. Neliöt asettuvat paremmin paikoilleen.
15.4.2020 torkkupeitto oli valmis!
Laitoin sen hetkeksi lepäämään tuolin reunalle. Torkkupeitto on nyt valmis käyttöön 🙂
Torkkupeitto tuolin selkänojalla
Käytin peittoon ainoastaan Novitan 7 veljestä lankaa. En tiedä tarkalleen kuinka monta kerää tähän meni koska osa langoista oli jämälankoja. Painoa tuolla peitolla oli kuitenkin, testasin nukkua sen kanssa. Ja on muuten lämmin!
Koska minulla on neuloosi, käytän aika paljon aikaani tekemällä tuttavilleni villasukkia tai mitä he ikinä mielestäni tuntuvat tarvitsevankaan. Nyt halusin tehdä eräälle ystävälleni lapaset. Hän oli hankkinut ensimmäisen ”värikkään” talvitakin itselleen mustan sijaan ja takki sattui olemaan punainen. Värit valikoituivat siitä syystä näihin lapasiin – kaikki on punaista ja mustaa.
Aloittaminen nihkeää
Aloitin tämän projektin jo joulun tienoilla, koska alkuunsa halusin tehdä nämä lapaset hänelle joululahjaksi. Projektin aloittaminen oli jotenkin todella nihkeää, enkä kuitenkaan kerennyt perehtyä asiaan sen kummemmin. Päänvaivaa oli myös. Halusin suunnitella lapasiin oman kuvioinnin! En ole koskaan aikaisemmin suunnitellut mitään tällaista, ja voin sanoa, että helppoa se ei suinkaan ollut. Jälkikäteen ajattelinkin, että olisikohan nämä värit pitänyt laittaa joissain kohtaa toisinpäin?
Uusia asioita
Halusin testata uusia asioita. Ostin itselleni koivusta tehdyt sukkapuikot. Tämä hieman hirvitti alkuunsa, koska en ollut ikinä ennen kokeillut, saatikka edes hipelöinyt käsissäni moisia välineitä. Puikot yllättivät minut tyystin, ja pidinkin niiden käytöstä todella paljon. Silmukat pysyivät hyvin puikoilla, ja suurimmaksi osin silmukoista tuli kaikista tasakokoisia. Puikoista ei tullut edes tikkuja sormiin, kuten olin aiemmin ajatellut! Puikot kestivät minun käsittelyssä myös ehjinä. Täytyy vain muistaa pitää ne erillään muista harrastuksista, että niitä ei käytä vahingossa vaikka kukkakeppeinä taimien kasvatuksessa, tai grillitikkuina.
Uusia kokeilussa olevia asioita oli myös ”latvialainen letti”, jonka nimen bongasin jonkun toisen ohjeen yhteydestä. Tästä löytyy erittäin helppo ohje englanniksi TÄÄLTÄ. Laitoin tämän linkin siksi, koska minulla on samanlainen neulontatyyli nurjassa silmukassa kuin tässä esimerkissä. En oikein meinaa hahmottaa sellaista tapaa, missä neulottavaa lankaa pidetään puikon takana. Jos sinulla on tällainen tapa tehdä nurja silmukka, ehdottomasti helpoin ohje löytyy Drops Designin videoista TÄÄLTÄ.
Latvialainen letti sopii oikein hyvin lapasten ranteeseen.
Suurpiirteinen ohje
Luodaan 48 silmukkaa, 12/puikko, 2 oikeaa kierrosta
Valepalmikko kuudella silmukalla: 3oikein, 3 nurin. Tähän voi valita millaisen resorin haluaa, mutta itse tein 6:lla jaollisen valepalmikon.
Kämmenpuolen silmukat on joka toinen silmukka punaisella, joka toinen silmukka mustalla. Tulee lämmin lapanen 🙂
Peukalokiilan kohdalla silmukoiden lisäys tehdään aina mustalla ja edellisten mustien kahden reunimmaisen silmukan väliin. Tästä tulee musta ”kolmio”. Jos haluaa kokonaan mustan peukalon kiiloineen päivineen, pitää ensimmäisen kierroksen eriväriset silmukat neuloa tässä kohtaa mustalla. Punainen lanka pitää sitten kuljettaa kiilan yli, että työtä päästään jatkamaan.
Peukalokiilan lisäykset tehdään joka toinen kierros. Kun on lisätty yhteensä 14 silmukkaa (7 lisäystä), peukalokiilan lisätyt silmukat + 2 silmukkaa (yht. 16) poimitaan apulangalle. Lisättyjen silmukoiden kohdalle luodaan 2 uutta silmukkaa.
PDF-tiedostossa on lisää ohjeita mitenkä lapanen tehdään loppuun.
Laitan tähän kuvioinnista PDF-tiedoston, jonka voit ladata jos haluat tehdä tällaisella kuvioinnilla omat lapaset. Olen huono tekemään ohjeita, joten nämä soveltuvat varmaan parhaiten sellaiselle tekijälle, joka ”osaa lukea rivien välistä”, mitä missäkin kohdassa tapahtuu. Kuviointi joka jää kuvan reunoille on lapasen kämmenpuolelta. Toiseen reunaan tulee punainen silmukka aina ensimmäiseksi ja pikkusormen puolella kolme reunimmaista on aina punainen, punainen, punainen tai punainen, musta, punainen (joka toisella kierroksella). Silloin reunoihin muodostuu pystysuora ”raita”.
Avaa kuvasta PDF-tiedosto uuteen välilehteen.
Poimin peukaloa varten etusormen puolelta vielä 4 silmukkaa, eli yhteensä niitä tuli 20. Aloitin peukalon juuresta, ja kavensin kaksi silmukkaa pois etusormen puolelta viimeisistä silmukoista, ja jokaiselle puikolle jäi sitten 6 silmukkaa. Kun olin neulonut 12 kierrosta, kavensin siitä lähtien jokaisella kierroksella puikon lopussa kaksi yhteen-kavennuksella silmukan pois kunnes jäljellä oli 1 silmukka/puikko. Vedin langan näistä läpi.
Veljeni asuu Hesassa ja siellä päin käy usein kylmä viima mereltä, niin päätin valmistaa hänelle vuorelliset lapaset joululahjaksi. Vuori on tehty trikookankaasta ja tämä yhdistelmä toimii oikein hyvin. Olen tehnyt vuorelliset lapaset hänelle aikaisemminkin. Niistä ei enää valitettavasti ole kuvia. Mutta yhdet lapaset, jotka tein ovat TÄÄLLÄ. Näihin tuleviin halusin vielä sellaisen twistin, että tein etusormelle reiän, jotta hän voi sitten tarpeen vaatiessa räplätä kännykkää ottamatta lapasta pois kädestä.
Olin löytänyt jostain aivan ihanan ”lumihiutalekuvion” ja halusin käyttää sitä näissä lapasissa. En ihan kuvannut vaihe vaiheelta lapasten valmistumista, vasta kun olin päässyt peukaloon asti. Aina jotain unohtuu! Lapaset on neulottu täysin Novitan 7 veljestä langasta, ja neulos on kauttaaltaan (paitsi peukalo) kaksinkertaista. Kämmenpuolella on neulottu jokatoinen silmukka toisella langalla, ja kämmenselän puolella on lumihiutalekuvio. Minulla on tekeillä myös muita juttuja joissa käytän tätä lumihiutalekuviota.
Vain peukalo puuttuu.
Kun peukalot on tehty ja langat päätelty, on aika siirtyä vuoreen.
Vuori on tosiaankin tehty ihan t-paidan rippeistä. Uusiokäyttöä siis! Koska kangas ei rispaannu, sen voi vain leikata muotoon, ja ommella suoralla tikillä ympäriinsä. En siksakannut siis. Pitää vain muistaa tehdä se reikä etusormea varten ennen kuin ompelee sisuksen paikoilleen. Se olisi muutoin hankalaa saada kohdilleen. Sen verran tästä vuoresta vielä, että tätähän ei tarvitse ommella ompelukoneella. Sen voi myös ommella käsin parsimalla!
Kun reikä oli tehty, ompelin käsin sormen ympärystän ja vuoren kiinni toisiinsa. Tämä helpottaa sormen käyttöä jotta se ohjautuu aukosta ulos, eikä jää kankaan ja neuloksen väliin.
Sittenhän ne olivat valmiit!
Kunhan löydän kuvion alkuperän, voin sitten myöhemmässä vaiheessa linkittää siihen. Nyt en uskalla laittaa kaavaa tähän toistaiseksi kun en ole varma sen tekijänoikeudesta. Kuvio löytyy kyllä ihan netistäkin ja se on ilmainen. Muuten lapasten ohje on Novitan sivuilta löydetty (NovitaKnits). Peruslapasten ohjeesta siis muokattu itselle sopivaksi. Toinen sivu mistä löysin peruslapasten ohjeen on Yhteishyvä.
Novitan sivuilta löytyy aika paljon lapasten ohjeita ja tämä oma ohje, mitä käytän, on varmasti jostain vuodelta 2010 ja varmasti aikaisemmaltakin ajankohdalta. Mene ja tiedä! Kuitenkaan tämän peruslapaseksi ei voi varmaan mennäkään. Sen verran vielä, että lapasissa on kiilapeukalo.
Pitäisiköhän tehdä jokin ”kirjasto” tänne sivustolle asiasta, josta ohjeet voisi vain hakea? Jätetään ajatus hautumaan! Kiitos kun kävit, ja olet tervetullut jättämään kommenttia 🙂
