Karusellipalmikko

Tässä on yksi tapa tehdä villasukkiin resorit ja tämä on nimeltään karusellipalmikko. Neulekuvio kuuluu juuri sellaiseen kategoriaan omassa päässä, että jos sitä ei jatkuvasti tee, niin sen unohtaa. Karusellipalmikko nimikin on jopa vaikea muistaa.

Päätin tehdä videon, jossa ”opastan itseäni” kuinka tämä palmikko oikein tehdään. Voin sitten kätevästi käydä omalta kanavalta katselemassa ideoita, mitkä olisin muutoin unohtanut.

karusellipalmikko

Karusellipalmikko on neljällä jaollinen kuvio. Se aloitetaan luomalla tarvittavat silmukat. Teen itse ylimääräisen setin silmukoita, koska resorista tulee vähän tiukahko, ainakin omalla käsialalla. Eli, normaaliin naisten sukkaan teen 52 aloitussilmukkaa. Ensimmäinen kerros neulotaan kaksi oikein, kaksi nurin, kuten tavallisessakin resorissa.

Sitten aloitetaan kuvio jota toistetaan kierros loppuun:

  • 2. silmukan etupuolelta neulotaan ensimmäisen silmukan yli oikea silmukka
  • 1. silmukan takapuolelta neulotaan oikea silmukka
  • 2 x nurjaa silmukkaa

Seuraava kierros tehdään toisinpäin:

  • 2. silmukan takapuolelta neulotaan oikea silmukka (ei neulota ekaa)
  • 1. silmukan etupuolelta neulotaan oikea silmukka
  • 2 x nurjaa silmukkaa

Videosta näkee helpommin mitä näillä ohjeilla tarkoitan. Silmukat neulotaan ensin, ja vasta sitten siirretään toiselle puikolle. Tämä unohtui mainita videolla. Niin kuin videon alussa kerron, nämä ohjeet on tehty itseäni varten, ettei minun tarvitse niitä käydä joka kerta aina etsimässä tuubista, vaikka siellä niitä soittolistoja voikin itselleen tallentaa.

Näitä kierroksia neulotaan vuoroperään. Jossei tunnista kierrosta, miten päin ne on neulottu, kannattaa pitää jotakin kirjaa kumpi kierros on menossa. Helpottaa asiaa sitten siinä vaiheessa, jos joutuu syystä tai toisesta keskeyttämään työnsä jossain vaiheessa. Esimerkiksi parilliset aloittaa edestä, ja parittomat takaa. Jotain muistisääntöä kannattaa tehdä. Itse en ainakaan tunnista vielä tässä vaiheessa kumpaa kierrosta olen juuri tehnyt.

Pidemmättä puheitta, tässä tekemäni karusellipalmikko video.

Alkuperäisen ohjeen olen joskus bongannut sellaiselta kanavalta kuin Beyond the loops. Kanava on täynnä ihania ohjeita, mutta haluan poimia ne kivoimmat itselleni ja tehdä ne omanlaiseksi.

Sitten ei muuta kuin kokeilemaan!

Avaa artikkeli

Luotolainen tikkuri – perinneneule Hailuodosta

Sain erikoisen pyynnön eräs ilta loppu syksyllä 2021. Tuttavani kertoi, että oli haaveillut jo pidemmän aikaa hailuotolaisesta perinneneuleesta, jota kutsutaan myös nimellä ”tikkuröijy”. En ala kertomaan tästä villapaidasta sen enempää tarinaa, koska asiasta löytyy varmasti kattavampaakin tietoa, mitä minä voisin täällä esittää. Tässä on pari linkkiä, joihin voi sitten omalla ajalla käydä tutustumassa, jos haluaa tietää perinneneuleen historiasta.

Neuleohje
Hailuotolaisen neuleohje oli todella hyvin tehty ja se oli myös hieno.

Siinä ei kauan mennyt, kun löysimme tuttavani kanssa internetistä verkkokaupan, joka toimitti suoraan neulepaketin kotiin, mikä sisälsi villapaidan valmistamiseen tarvittavat tarvikkeet ja ohjeen. Paketti tuli tilauksesta niin nopeasti kuin se on vain pakettina mahdollista tulla, eli siihen meni pari päivää. Se oli myös helppo kuljettaa Postista pois.

Tarvikepaketti

Tarvikepaketti maksoi 110€ ja se sisälsi:

  • 8 kappaletta 100g:n vyyhtiä karstattua suomalaisen lampaan villalankaa
  • Napit 6 kappaletta
  • Niskalappu
  • Nahkamerkki
  • Ohje

Lisäksi tarvittiin 80cm pituiset 2,5mm pyöröpuikot (kuvassa), kanavaneula lankojen päättelyä varten ja 3mm virkkuukoukku. Kierrosten merkkaamiseen tarvitaan jokin merkki, minkä voi pujottaa puikolle. Se voi ihan hyvin olla vaikkapa hakaneula, tai langanpätkä, johon on tehty silmukka. Itse käytin molempia edellä mainittuja. Hakaneuloja tarvitaan myös silmukoiden ottamiseen ”talteen” kainaloiden kohdalla. Siinäkin voi tietysti käyttää lankaa.

Hailuotolaisen neulepaketin sisältö
Hailuotolaisen neulepaketin sisältö. (Puikot eivät kuulu pakettiin)

Tuttavani oli kokoa S. Olikin muuten hyvä, kun mittailin hänet ennen kuin aloin väkertämään mitään, sillä tikkurin ohjeessa annetut koot olivat suhteellisen imartelevia. Harvoin sitä mies tuntee olevansa S-kokoa jos rinnanympärys huitelee siellä 110cm tienoilla! Ohjeessa oli koot S-XXL, ja XXL-kokoisen rinnanympärys oli jopa 150cm. Onkin erittäin tärkeää neuloa ensimmäiseksi koetilkku. Ei ole järkeä aloittaa työtä, jos ei ole käsitystä tarkoista mitoista, ja että vastaako oma käsiala ohjeen mittoja. Yleensä niissä on annettu neuletiheys mikä vastaa 10x10cm:n palaa valmista neuletta. Oma käsialani vastasi neuleohjetta.

Neuleen vaikeusaste : helppo

Mielestäni tämä ei vaatinut mitään erityistä osaamista. Ohje oli suhteellisen helppolukuinen. En ole omasta mielestäni mitenkään edistynyt neuloja, vaan ehkäpä keskitasoa. Tässä vaadittavia teknillisiä asioita olivat:

  • Neulonta: oikea ja nurja silmukka
  • Neulonta: silmukoiden päättäminen
  • Neulonta: kavennukset 2 oikein yhteen, kavennus ssk, silmukan lisäys
  • Neulonta: västäräkki-kuvio
  • Virkkaus: piilosilmukka, ketjusilmukka, kiinteä silmukka

Paitaa aletaan neulomaan helmasta olkapäähän. Alku tuntui todella puuduttavalta, eikä työ meinannut edetä mihinkään. Tämä johtui varmaan pitkälti siitä, kun lanka ei ollut järin paksua. Paita neulotaan 2,5mm puikoilla ja aloituksessa oli 244 silmukkaa (koko S). Lanka oli myös eripaksuista paikoitellen.

En ollut myöskään koskaan aikaisemmin neulonut lampaan villalankaa. Siinäkin oli alkuun omat haasteensa. Täytyi pitää huoli ettei neulelanka ole pinkeällä missään vaiheessa. Lisäksi poistin langasta pinseteillä ”tikkuja” sitä mukaa kun niitä tuli vastaan etteivät ne pistele myöhemmin. Jos joku ihmettelee, miksi langassa oli tikkuja, niin sitä voipi käydä joskus lampaita rapsuttelemassa, niin asia selviää kyllä. Kysehän oli tietenkin oljesta mitä on tarttunut lampaaseen kiinni laitumelta tai lampolasta.

Oli miltei mahdotonta pitää aikaa, kuinka kauan minulla meni tämän neulomiseen, koska jouduin jossain vaiheessa purkaa työtä jonkun verran. Ja tein todellakin sieltä täältä kunhan ehdin. Tuttavani sanoi kuitenkin että asialla ei ole kiire. Kun olin neulonut paidan vartalon osan, alkoi tilanne vaikuttaa jo lupaavalta.

Västäräkki-kuvio neuleen miehustassa kaula-aukon kohdalla.

Olkapäiden teko oli myös mielenkiintoinen. En ole koskaan ajatellut, että asian voisi tehdä myös näin. Molempien kappaleiden (etu + taka) olkapään kohtiin reunoihin virkattiin kierroksia kiinteillä ketjusilmukoilla, eli piilosilmukoilla. Siitä tuli kivannäköinen ja jämäkkä.

Oikea olkapää näyttää tältä:

Vasemman puolen olkapäähän jätetään yhdistämättä etu- ja takakappale pieneltä matkalta, koska siihen tulee napitus. Vasen olkapää näyttää alkuunsa tältä:

Sitten aloitetaan hihojen neulominen. Poimitaan hihan etu- ja takakappaleen reunoista silmukat, sekä aikaisemmin neulevaiheessa apulangalle tai hakaneulalle ”jätetyt” silmukat. Tämä tuntui alkuunsa todella haasteelliselta ymmärtää, mitä ohjeessa tarkoitettiin, mutta jossain vaiheessa sitä vain tajusi, että ne yhdeksän silmukkaa oli sama asia kuin tuo perus neulekuvio: 4o-1n. Ne menivät kavennusten jälkeen tasan. Täytyy myöntää, että kuka tämän on suunnitellut ja tehnyt nuo tarkat ohjeet, on täytynyt osata laskea todella hyvin, että lopputuloksesta tulee älyttömän siisti.

Sivusta päin neule näyttää tältä, kun on neulonut tarpeeksi pitkälle hihaa.

Hihojen kavennuksissa oli pakko ottaa avuksi merkitsemisvälineet, jotta pysyi kierrosluvuissa mukana. Kavennukset kun tehtiin jossain vaiheessa siten, että lisättiin aina yksi kierros kavennusten väliin. Ei olisi minun keskittymiskyky kestänyt tuollaista. Ja jouduin kuitenkin vähän väliä laittamaan työn sivuun. Päätin suoraan, että merkkaan paperille kierrokset. Olisi inhottavaa, jos näinkin hienossa neuleessa silmukat heittäisivät niin paljon, että hihoista tulisi erinäköiset.

Kyynärkavennusten kohdatkin vaikuttivat alkuunsa todella vaikealta ymmärtää, ja jouduinkin purkamaan toista hihaa pari kertaa. Ohjeeseen oli vain luotettava! Oma virheeni tässä oli, että en ottanut toisessa hihassa huomioon kierroksen alkamiskohtaa. Mutta, kuin ihmeen kaupalla sain hihojen kyynärkavennuksista sellaisia kuin niiden pitikin olla, ja ne olivat molemmissa hihoissa samoissa kohtaa.

Hihojen suihin tuli 2o-2n joustinneuletta, ja ne huoliteltiin lopuksi virkkaamalla reunat kiinteillä ketjusilmukoilla.

Sitten viimeiseen neulomisvaiheeseen, eli kaulukseen. Tämä oli itse asiassa suhteellisen nopea tehdä. Kaulus neulottiin ”edestakaisella” tasoneuleella. Kun tarvittava korkeus oli neulottu, silmukat pääteltiin. Päättelin *neulottavat* oikeat silmukat oikealla, ja nurjat nurjalla. Eli, neulomatta-*neulotaan*-vedetään yli. Viimeistelin reunuksen vielä virkkaamalla piilosilmukoita.

Kaulus käännettiin siten, kuin sen on tarkoitus ollakin, ja vielä jatkettiin virkkausta. Vasemmalta puolelta olkapäätä virkattiin kauluksesta hartian aukkoon päin kaksi kierrosta kiinteitä silmukoita. Ja vastapuolelle virkattiin napeille ”lävet”. Ja arvatkaas mitä, tämä olikin sitten neuleen valmistamisen viimeinen vaihe! Toki lankojen päättely oli vielä jäljellä ja nappien kiinnitys.

Vein paidan tuttavalleni heti kun sain sen valmiiksi. Tuttavani oli erittäin tyytyväinen uuteen neuleeseensa ja laittoi sen päällensä, että saan otettua pari kuvaa. Paita jäikin sitten päälle, vaikka ulkonakin oli lämmintä viitisentoista astetta. Sen istuvuus oli todella hyvä, ja hän sanoi sen olevan ihanan tuntuinen. Varmasti lämmin ja pehmoinen. Toivottavasti sain kaikki tikut siitä pois, koska niitä olisi jälkikäteen hankalaa poistaa, ja varmasti veemäistäkin.

Toimitin villapaidan hänelle samaisessa kassissa, jossa tarvikketkin tulivat. Siinä oli myös lyhyt tarina tästä perinneneuleesta. Laitan siitä nyt kuvan tähän, ja kuvaa klikkaamalla saa auki toisen kuvan, josta tämän tarinan pystyy lukemaan.

Kassissa oli kuva neuleesta mallin päällä.

Tuttavani toi paidan minulle kuitenkin vielä seuraavana päivänä takaisin ja pyysi yhtä pientä korjausta. Kauluksen nappien kohdille tuli ”reiät” kun hän puki paidan ylleen. Tein siis vielä pienet muutokset paitaan. Ompelin napinlävet kiinni, että rivi pysyy kuosissa kun se on päällä. Hän kertoi kuitenkin, että ei ole väliä aukeeko napitus vai ei. Eli napitus ommeltiin pysyvästi kiinni.

Korjasin napituksen ompelemalla napituksen aukon kiinni. Tämän olisi ehkäpä voinut tehdä toisin: ommellaan kappaleet kiinni toisiinsa ennen kuin napit on ommeltu kiinni. Näin ne saisi aseteltua symmetrisemmin olkapäälle. Mutta käsityö on aina käsityö! Sen ei tule näyttääkään tehtaalla valmistetulta.

Luotolaisen nappirivi

Vein korjatun paidan takaisin tuttavalleni.

Valmis Luotolainen neule
Pirtin kehräämön karstalanka oli todella ihana neuloa.

Summa summarum:

Vaikka alkuunsa pelkäsinkin että hailuotolainen saattaisi olla itselleni todella haastava, ei se loppujen lopuksi ollut lähelläkään niin haastava kuin olin kuvitellut. Pelkäsin siis ihan turhaan. Mutta eihän tällaisesta olisi saanut mitenkään päin sitä, miltä sen tulisi näyttää, jos ei olisi ollut niin hyviä ohjeita, mitä tarvikepaketissa tuli. Todella iso plussa ohjeesta. Ainoana asiana mikä jäi ärsyttämään, oli ostetut pyöröpuikot, joiden siiman ja puikkojen liitoskohdat ”tökkivät” todella pahasti. Novitan puikot ovat sellaiset, että lanka liukuu niistä läpi todella helposti ja näissä ei todellakaan liukunut, vaan sitä piti käsin liikutella liitoskohdan yli. Niissä oli selkeästi suunnitteluvirhe.

Suosittelen tämän tekemistä siis sellaisillekin, joilla ei ole hirvittävästi kokemusta. Mielestäni tämä on vaativuustasoltaan helppo neule. Aikaa vaativa kylläkin, mutta helppo. Langat oli hankittu Taito Shopista, johon pääset klikkaamalla TÄTÄ LINKKIÄ.

Avaa artikkeli

Villapaita 2021

En tiedä mikä minuun meni, mutta jostain syystä minun oli tehtävä itselleni villapaita. Olen ihastellut islantilaisneuleita jo tovin, ja ne ovat vain kerta kaikkiaan niin ihania, että päätin tehdä itselleni myös yhden. Noh, olihan tähänkin syy, mistä kerron toisessa blogissani.

En ole muistaakseni koskaan neulonut villapaitaa, tai sitten jos olen, se on ollut joskus yläasteella koulussa. Siitä on aikaa kun olen ollut yläasteella, ainakin 35 vuotta. Minulla ei siis ollut mitään aavistusta minkä kokoinen villapaidasta tulisi tai mitä ohjetta käyttäisin. Ei kun kokeilemaan sitten vaan.

Olen luontoa rakastava ihminen, ja halusin, että villapaidassa olisi jotenkin luontomaista kuviota. Löysin sellaisen kirjan kuin Islantilaisia Neuleita, jossa oli sellainen malli kuin Puun vuosi. Lainasin kirjan kirjastosta. Sieltä löytyy muuten hurjasti neuleaiheisia kirjoja kuten esimerkiksi Sissukat ja SiniSukat.

Ihastuin aivan totaalisesti Puun vuosi-neuleen kuviointiin, mutta minulla ei ollut mahdollista saada hankituksi samaa lankaa, mitä tuossa esimerkkineuleessa oli käytetty. Sitä piti sitten vähän soveltaa. En tiennyt yhtään, osaanko soveltaa villapaidan ohjeessa.

Ensimmäinen kohta, missä sovelsin oli heti alussa, kun tein villapaitaan helmaa. Jos olisin nähnyt silmissäni lopputuloksen, olisin tehnyt sen eri tavalla. Mikään ei estä minua edelleenkään purkamasta villapaitaa ja tekemästä helmaa uudelleen… eihän sitä tarvitse purkaa kun sieltä helmasta vaan. En taida kuitenkaan ryhtyä purkuhommiin – olkoon sellainen kun on.

Pelkäsin niin paljon kolmella langalla neulomista, että tein helman kuvioinnin kahdella värillä. Se oli alkuperäisessä ohjeessa jonkin matkaa neulottuna kolmella langalla. Eli, jos tästä nyt jotain muuttaisin, niin resorin jälkeen neulottavan kuvioinnin kolmannen langan väri. Se olisi ollut hieno, jos olisi ollut vihreää millä melkein koko villapaitakin on neulottu. Enkä ymmärrä miksi olen tehnyt ”puukuvion” jälkeen jonkun muun kuvion vielä. Olen kai yrittänyt saada jonkun kivemman kokonaisuuden tälle, mutta lopputulos hieman ontuu. Ehkä kuitenkin hihojen kanssa samanlainen ratkaisu olisi ollut parempi.

Noh, villapaita on nyt tehty eikä sitä enää muutella. Olisi pitänyt luottaa itseensä enemmän! Käytin muuten tämän valmistamiseen Novitan Simeoni-lankaa, mistä löytyi oikein ihanat luonnonmukaiset värit (vastaa 7 veljestä lankaa). En tiedä onko lankaa enää valikoimassa, mutta sitä oli vuoden 2020-2021 aikana ainakin paikallisen Prisman lankaosastolla. Prismasta löytyy muuten kyseinen kirja, missä tämä Puun vuosi ohje on.

Olen todella yllättynyt, että villapaita on minulle sopiva. Kun olin neulonut sitä kainaloihin asti, se oli just sen kokoinen kuin piti ollakin. Resorissa oli pientä kirraamista kirjoneuleen takia. Se tuppaa kääntymään nurinniskoin kun paita on päällä. En tiedä mitä sille tekisin. Saattaa olla, että jatkan resoria toisen kerroksen ja teen siitä tuplasti paksumman. Jotain siihen pitää keksiä kun se ei oikein istu.

Villapaita neulottiin siten, että ensin tehtiin vartalo ja sitten hihat. Kun vartalo ja hihat olivat tietyn mittaiset, ne yhdistettiin yhdeksi isoksi ympyräksi, eli kaarrokkeeksi. Kun kaarroketta oli neulottu jonkun matkaa, aloitettiin kuviointi.

Tein aika väljästi kuvion alun, koska ajattelin, että voin korjailla sitä myöhemmässä vaiheessa. Uskomatonta miten paljon lankaa tuli ”kiristettyä” lopuksi, kun villapaita oli tehty. Kävin silmukat yksitellen läpi siitä kohtaa missä kaarrokkeessa kuljetetaan kolmea lankaa yhtä aikaa. Sain otettua lankaa pois neuleen kuvioinnin kohdalta noin 60cm.

Kaarrokkeen kuviointi alkoi muodostua. Neulominen ei ollut mitenkään helppoa itselleni ainakaan. Jouduin miltei jokaisen silmukan kohdalla tarkistamaan ettei neulos jotenkin kirraa jostain. Samoin sillä oli suuri merkitys mitä lankaa dominoi. Asiaa pitää vielä opetella.

Villapaita oli vihdoinkin 10.11.2021 valmis sovitettavaksi.

Olen pitänyt villapaitaa pari kertaa. Se on lämmin. En niin sanotusti jälkikäsitellyt sitä mitenkään, ja se olisi vielä tehtävä tässä lähiaikoina, että paidasta tulee ”jämäkämpi”. Se myös pörrööntyy ja sen silmukat kiinteytyvät toisiinsa kiinni kun sen käsittelee. Eli silitysrautaa vaan kehiin ja vielä viimeistely kohilleen. Sit paita on valmis.

Ihana villapaita on nyt tehtynä kuitenkin.

Minulla ei ole tähän mitään sen kummempaa ohjetta tarjota. Ohjeistus löytyy lähinnä siitä kirjasta, jonka lainasin kirjastosta. Kuvio on mielestäni niin hieno, että aion käyttää sitä muissakin projekteissa joskus tulevaisuudessa. Olisi mahtavaa joskus kokeilla tehdä tämä vielä täysin niin kuin neulekirjassa kerrottiin. Niillä langoilla kun pitääkin. Jään vielä odottelemaan sitä päivää kun saan islantilaiset langat hyppysiini.

Kiitos kun luit tämän artikkelin

Avaa artikkeli

Siniset neulotut polvisukat

Tuttavani pyysi minua neulomaan hänelle polvisukat jouluksi. No, niinhän minä sitten tein! Tästä on kyllä aikaa, että ihan tuoreimmat tekeleet nämä eivät ole. Kuvien aikaleima paljastaa, että nämä on tehty jouluksi 2018.

Käytin sukkiin ainoastaan Novitan 7 veljestä lankaa. Nämä ovat niitä ihan ensimmäisiä tekeleitä kun olen alkanut neulomaan pitkävartisia villasukkia. Kuviointi on ihan pirteä, vaikkakin aika yksinkertainen. Netti on tällä hetkellä pullollaan mitä hienompia villasukkamalleja. Minäkin kävin lainaamassa Sissukat-kirjan kirjastosta. Kirjasta joskus toiste sitten enemmän… tässä on kuvia tekemistäni polvisukista.

Tein näihin polvisukkiin jalkaterät ensimmäiseksi. En kyllä tiedä miksi näin tein, koska en ole montaakaan kertaa neulonut sukkia tässä järjestyksessä. Yhdistin sukkaosan varteen virkkaamalla runaan pylväitä, ja poimimalla niistä silmukat vartta varten. Se toimi ihan hyvin, olin positiivisesti yllättynyt.

Todella yksinkertaisilla kuvioinneilla sai ihanan pirteän lopputuloksen! Polven alapuolella on resorin jälkeen rivinousua. Olen tehnyt lisäyskierrosten (tai kavennuskierrosten) kohdalle ”helppoa” kirjoneulekuviota, jossa lisäykset (tai kavennukset) hukkuvat kuviointiin.

Neulotut polvisukat
Polvisukat valmiina

Onneksi tuttavani oli tyytyväinen saamiinsa polvisukkiin. Se tunne kun joku sanoo vain että ”saat vapaat kädet”, niin jotenkin on usein myös jonkun sortin painajainen. Olisi aina hyvä, jos saisi vähän enemmän ideoita, vaikka pitäähän niitä ideoita olla, jos meinaa villasukkia neuloa. Silti, joku vinkki siitä mistä pitää olisi aina paikallaan 🙂

Polvisukat tuolilla

Ei muuta kun neulomaan lisää näitä polvisukkia!

Instasta löytyy hästägillä #lankojajadraamaa tekemiäni askareita ja tietysti nimimerkillä minnalaa72
Olettte enemmän kuin tervetulleita kommentoimaan näitä tekemiäni postauksia tai muutenkin arvostelemaan tekeleitäni. Otan mielelläni myös vastaan vinkkejä kuinka jotkut ”lapsukset” saisi tehtyä siisteimmiksi. Paljon on vielä opittavaa.

Avaa artikkeli

Ensimmäiset tekemäni pitkävartiset villasukat

Olipas tuuria, että kuvasin edes yhden kerran nämä villasukat, jotka olivat ensimmäiset pitkävartiset, mitä olen koskaan tehnyt! Näitä nimittäin neulottiin todella pitkään ja hartaasti. Jossain vaiheessa saatoin pitkästyä näiden tekoon, koska ne eivät mielestäni edistyneet mihinkään. Ja voi luoja sentään mikä määrä näissä oli pääteltäviä lankoja. Alkujaan ajattelin antaa nämä äidilleni joululahjaksi, mutta sitten jossain vaiheessa udeltuani häneltä asioita, sain tietooni ettei hän pidä pitkistä villasukista. Siispä laitoin ne keskeneräisten laatikkoon pariksi vuodeksi odottelemaan motivaatiota.

Olen aloittanut näiden neulomisen joskus vuonna 2016 mutta ne valmistuivat keväällä 2018, en muista tarkkaa aikaa. Kuviointihan näissä on hyvin yksinkertaista, ei siis vaadi mitään huippuosaamista tällaisten neulominen. Nämä on muuten varmaankin tehty jämälangoista, jollen väärin muista. Pidemmittä puheitta, tässä on kuva villasukista:

Pitkävartiset villasukat
Kuva: 12.10.2018

Sukkiin on käytetty ainoastaan Novitan 7 Veljestä-lankaa. Se on ollut itselleni ”se ainoa oikea vaihtoehto” millä olen halunnut neuloa villasukat. Toki muitakin hyviä lankoja varmaan löytyy, mutta näillä ollaan menty vuodesta toiseen. Lisäksi perusvärejä saa ostettua nykyään miltei mistä marketista tahansa.

Jätin nämä villasukat kuitenkin omaan käyttöön sitten loppu peleissä. Saatoin yrittää myydä näitä, mutta eihän tän näköiset tekeleet mene kaupaksi sitten millään! Niitä ei ostanut kukaan edes kahdella kympillä. Noh, onpahan sitten itsellä sukkavarasto melko kattava tällä hetkellä. Lisää toki teen kun minua tällainen neuloosi vaivaa kuitenkin

Neulominen on sen verran terapeuttista puuhaa, että sitä täytyy harrastaa ympäri vuoden. Teen paljon käsitöitä tällä hetkellä. Voit seurata Insta-tiliäni, johon laitan näistä tekeleistäni kuvia. Käytän näissä Instan feedeissä hästägiä #lankojajadraamaa mikä viittaa tähän blogisivustoon. En halua, että sivustoni ”sotketaan” erääseen erittäin kunnioitettavaan tarvikekauppaan joka sijaitsee Jyväskylässä. Siksi en halua ottaa uutta Insta-tiliä itselleni, joka kulkisi samalla nimellä. Respect! Olisipa muuten hienoa joku päivä päästä käymään kyseisessä putiikissa…

Huvittavaa on myös semmoinen seikka, kun näitä postauksia tulee tehtyä paljon sen jälkeen kun on saanut vaikkapa villasukat tehtyä, niin näkee tietynlaisen kehityksen omissa töissään. Eli, paremmaksi tullaan joka päivä. Onhan tämä taitolaji! Sitä en osaa sanoa kuinka taitava loppujen lopuksi olen, mutta yritys on ainakin kova ja intoa riittää 🙂

Tulikin muuten mieleeni, että tarvitseeko näihin laitella jotain ohjeita, kuinka nämä on tehty? Ohjeita on tosin pilvin pimein netti täynnä, ja en nyt sinällään koe, että tällaisia sukkia haluaisi kukaan edes tehdäkään. Muuten vaan ajattelin… ehkäpä joidenkin muiden töiden kohdalla mahdollisesti.

Avaa artikkeli

Ystävälle lapaset

Koska minulla on neuloosi, käytän aika paljon aikaani tekemällä tuttavilleni villasukkia tai mitä he ikinä mielestäni tuntuvat tarvitsevankaan. Nyt halusin tehdä eräälle ystävälleni lapaset. Hän oli hankkinut ensimmäisen ”värikkään” talvitakin itselleen mustan sijaan ja takki sattui olemaan punainen. Värit valikoituivat siitä syystä näihin lapasiin – kaikki on punaista ja mustaa.

Aloittaminen nihkeää

Aloitin tämän projektin jo joulun tienoilla, koska alkuunsa halusin tehdä nämä lapaset hänelle joululahjaksi. Projektin aloittaminen oli jotenkin todella nihkeää, enkä kuitenkaan kerennyt perehtyä asiaan sen kummemmin. Päänvaivaa oli myös. Halusin suunnitella lapasiin oman kuvioinnin! En ole koskaan aikaisemmin suunnitellut mitään tällaista, ja voin sanoa, että helppoa se ei suinkaan ollut. Jälkikäteen ajattelinkin, että olisikohan nämä värit pitänyt laittaa joissain kohtaa toisinpäin?

Uusia asioita

Halusin testata uusia asioita. Ostin itselleni koivusta tehdyt sukkapuikot. Tämä hieman hirvitti alkuunsa, koska en ollut ikinä ennen kokeillut, saatikka edes hipelöinyt käsissäni moisia välineitä. Puikot yllättivät minut tyystin, ja pidinkin niiden käytöstä todella paljon. Silmukat pysyivät hyvin puikoilla, ja suurimmaksi osin silmukoista tuli kaikista tasakokoisia. Puikoista ei tullut edes tikkuja sormiin, kuten olin aiemmin ajatellut! Puikot kestivät minun käsittelyssä myös ehjinä. Täytyy vain muistaa pitää ne erillään muista harrastuksista, että niitä ei käytä vahingossa vaikka kukkakeppeinä taimien kasvatuksessa, tai grillitikkuina.

Lapaset neulottu koivusta valmistetuilla sukkapuikoilla.

Uusia kokeilussa olevia asioita oli myös ”latvialainen letti”, jonka nimen bongasin jonkun toisen ohjeen yhteydestä. Tästä löytyy erittäin helppo ohje englanniksi TÄÄLTÄ. Laitoin tämän linkin siksi, koska minulla on samanlainen neulontatyyli nurjassa silmukassa kuin tässä esimerkissä. En oikein meinaa hahmottaa sellaista tapaa, missä neulottavaa lankaa pidetään puikon takana. Jos sinulla on tällainen tapa tehdä nurja silmukka, ehdottomasti helpoin ohje löytyy Drops Designin videoista TÄÄLTÄ.

Latvialainen letti sopii oikein hyvin lapasten ranteeseen.

Suurpiirteinen ohje

  1. Luodaan 48 silmukkaa, 12/puikko, 2 oikeaa kierrosta
  2. Valepalmikko kuudella silmukalla: 3oikein, 3 nurin. Tähän voi valita millaisen resorin haluaa, mutta itse tein 6:lla jaollisen valepalmikon.
  3. Latvialainen letti, sydänkuvio, latvialainen letti, 2 kierrosta oikeaa yksivärisellä langalla (punainen)
  4. Kämmenpuolen silmukat on joka toinen silmukka punaisella, joka toinen silmukka mustalla. Tulee lämmin lapanen 🙂
  5. Peukalokiilan kohdalla silmukoiden lisäys tehdään aina mustalla ja edellisten mustien kahden reunimmaisen silmukan väliin. Tästä tulee musta ”kolmio”. Jos haluaa kokonaan mustan peukalon kiiloineen päivineen, pitää ensimmäisen kierroksen eriväriset silmukat neuloa tässä kohtaa mustalla. Punainen lanka pitää sitten kuljettaa kiilan yli, että työtä päästään jatkamaan.
  6. Peukalokiilan lisäykset tehdään joka toinen kierros. Kun on lisätty yhteensä 14 silmukkaa (7 lisäystä), peukalokiilan lisätyt silmukat + 2 silmukkaa (yht. 16) poimitaan apulangalle. Lisättyjen silmukoiden kohdalle luodaan 2 uutta silmukkaa.
  7. PDF-tiedostossa on lisää ohjeita mitenkä lapanen tehdään loppuun.

Laitan tähän kuvioinnista PDF-tiedoston, jonka voit ladata jos haluat tehdä tällaisella kuvioinnilla omat lapaset. Olen huono tekemään ohjeita, joten nämä soveltuvat varmaan parhaiten sellaiselle tekijälle, joka ”osaa lukea rivien välistä”, mitä missäkin kohdassa tapahtuu. Kuviointi joka jää kuvan reunoille on lapasen kämmenpuolelta. Toiseen reunaan tulee punainen silmukka aina ensimmäiseksi ja pikkusormen puolella kolme reunimmaista on aina punainen, punainen, punainen tai punainen, musta, punainen (joka toisella kierroksella). Silloin reunoihin muodostuu pystysuora ”raita”.

Avaa kuvasta PDF-tiedosto uuteen välilehteen.

Poimin peukaloa varten etusormen puolelta vielä 4 silmukkaa, eli yhteensä niitä tuli 20. Aloitin peukalon juuresta, ja kavensin kaksi silmukkaa pois etusormen puolelta viimeisistä silmukoista, ja jokaiselle puikolle jäi sitten 6 silmukkaa. Kun olin neulonut 12 kierrosta, kavensin siitä lähtien jokaisella kierroksella puikon lopussa kaksi yhteen-kavennuksella silmukan pois kunnes jäljellä oli 1 silmukka/puikko. Vedin langan näistä läpi.

Lapaset kämmenpuolelta.
Lapaset kämmenselän puolelta.

Toivottavasti näistä nyt on sitten iloa käyttäjälleen, joka ei vielä tässä vaiheessa tiedä saavansa näitä itselleen 🙂 Nämä tulee siis yllätyksenä!

Avaa artikkeli

Vuorelliset lapaset

Veljeni asuu Hesassa ja siellä päin käy usein kylmä viima mereltä, niin päätin valmistaa hänelle vuorelliset lapaset joululahjaksi. Vuori on tehty trikookankaasta ja tämä yhdistelmä toimii oikein hyvin. Olen tehnyt vuorelliset lapaset hänelle aikaisemminkin. Niistä ei enää valitettavasti ole kuvia. Mutta yhdet lapaset, jotka tein ovat TÄÄLLÄ. Näihin tuleviin halusin vielä sellaisen twistin, että tein etusormelle reiän, jotta hän voi sitten tarpeen vaatiessa räplätä kännykkää ottamatta lapasta pois kädestä.

Olin löytänyt jostain aivan ihanan ”lumihiutalekuvion” ja halusin käyttää sitä näissä lapasissa. En ihan kuvannut vaihe vaiheelta lapasten valmistumista, vasta kun olin päässyt peukaloon asti. Aina jotain unohtuu! Lapaset on neulottu täysin Novitan 7 veljestä langasta, ja neulos on kauttaaltaan (paitsi peukalo) kaksinkertaista. Kämmenpuolella on neulottu jokatoinen silmukka toisella langalla, ja kämmenselän puolella on lumihiutalekuvio. Minulla on tekeillä myös muita juttuja joissa käytän tätä lumihiutalekuviota.

Vain peukalo puuttuu.

Kun peukalot on tehty ja langat päätelty, on aika siirtyä vuoreen.

Vuori on tosiaankin tehty ihan t-paidan rippeistä. Uusiokäyttöä siis! Koska kangas ei rispaannu, sen voi vain leikata muotoon, ja ommella suoralla tikillä ympäriinsä. En siksakannut siis. Pitää vain muistaa tehdä se reikä etusormea varten ennen kuin ompelee sisuksen paikoilleen. Se olisi muutoin hankalaa saada kohdilleen. Sen verran tästä vuoresta vielä, että tätähän ei tarvitse ommella ompelukoneella. Sen voi myös ommella käsin parsimalla!

Kun reikä oli tehty, ompelin käsin sormen ympärystän ja vuoren kiinni toisiinsa. Tämä helpottaa sormen käyttöä jotta se ohjautuu aukosta ulos, eikä jää kankaan ja neuloksen väliin.

Sittenhän ne olivat valmiit!

Kunhan löydän kuvion alkuperän, voin sitten myöhemmässä vaiheessa linkittää siihen. Nyt en uskalla laittaa kaavaa tähän toistaiseksi kun en ole varma sen tekijänoikeudesta. Kuvio löytyy kyllä ihan netistäkin ja se on ilmainen. Muuten lapasten ohje on Novitan sivuilta löydetty (NovitaKnits). Peruslapasten ohjeesta siis muokattu itselle sopivaksi. Toinen sivu mistä löysin peruslapasten ohjeen on Yhteishyvä.

Novitan sivuilta löytyy aika paljon lapasten ohjeita ja tämä oma ohje, mitä käytän, on varmasti jostain vuodelta 2010 ja varmasti aikaisemmaltakin ajankohdalta. Mene ja tiedä! Kuitenkaan tämän peruslapaseksi ei voi varmaan mennäkään. Sen verran vielä, että lapasissa on kiilapeukalo.

Pitäisiköhän tehdä jokin ”kirjasto” tänne sivustolle asiasta, josta ohjeet voisi vain hakea? Jätetään ajatus hautumaan! Kiitos kun kävit, ja olet tervetullut jättämään kommenttia 🙂

Avaa artikkeli

Räsymattosukat

Päätin tehdä sellaiset villasukat, jotka muistuttavat räsymattoa eli räsymattosukat. Ne ovat tällä hetkellä muotia. Tällaisiin villasukkiin saa käytettyä niin kutsuttuja jämälankoja. Minulle oli siunaantunut syystä tai toisesta melkoinen määrä jämälankoja… johtuisikohan tämä vain siitä, että olen neulonut niin paljon, ja sitten myös purkanut tekeleitä. Raitoja oli tiedossa!

Olen aina kammonnut lankojen päättelemistä, eikä tämä projekti tuonut helpotusta asiaan. Räsymattosukat kun neulotaan langanpätkistä.

Ajattelin alkuunsa, että ”alottaisin vain neulomisen” ja että ”tulee mitä tulee”. Loppujen lopuksi minun piti kuitenkin valita lankakeristä sopivimman väriset ja aloittaa toinen työ vierellä. Pitää niissä kuitenkin jokin niin sanottu punainen lanka kulkea, jos näin voi sanoa. Ja sukat tulivat omaan käyttöön. Niitä pitää myös iljetä pitää!

En tajua kuinkahan monet sukat olisin saanut aikaiseksi niistä jämälangoista mitä minulla oli varattuna tätä projektia varten, mutta varmasti aika monet! En tehnyt mitään upeaa kirjailua kuten monet ovat tehneet. Halusin päästä niin helpolla kuin mahdollista.

Pitää yrittää keksiä jatkoa ajatellen jokin helppo keino päätellä langat. En välttämättä ”luota” siihen kuinka lanka käyttäytyy neuloksessa, ja saatan yrittää päätellä langanpäät pidemmälle kuin on tarvis. Tässä kuitenkin lopputulos mitä sain aikaiseksi:

Käyttämäni jämälangat vaaleanvihreää ja tummanharmaata lukuunottamatta olivat Novitan 7 Veljestä-lankaa. Jalkaosa on tehty raitalangasta.

Avaa artikkeli

Pitkävartiset kirjoneulesukat villalangasta

Olen tullut siihen tulokseen, että teen mieluiten villasukat kirjoneuleena, koska niistä tulee huomattavasti lämpimämmät kuin yksinkertaisella neuleella toteutettuna. En vain ole kovinkaan taitava näiden kirjoneuleiden kanssa. Kuviot ovat yksinkertaisia, joskus jopa alkeellisia… raitaa ja laatikkoa. Mutta kiva niitä on sitten pitää jalassa kun ovat valmiit ja toki kirjoneulesukat näyttävät paremmilta kun ovat jalassa, eikä seinälle ripustettuna.

Pitkävartiset villasukat on valmistuneet alkuvuodesta 2019.

Olen käyttänyt näihin sukkiin ainoastaan Novitan 7 veljestä lankoja. Pohjavärinä on ihana denim-sininen. Valitettavasti en ole nähnyt tätä lankaa tämän vuoden (2020) puolella, mutta toivoisin että se tulisi takaisin valikoimaan. Se oli ihana väri! Sattuneesta syystä minulta löytyy edelleen muutama kerä kyseistä lankaa kun niitä tulee toisinaan ”vähän” hamstrattua… josko tekisi taas jonkun uuden projektin niistä, ehkäpä!

Vaikkakin näiden sukkien neulomisesta on aikaa, muistan tilanteen, miksi aloin näitä väkertää… edesmennyt koirani oli juuri sairastunut vuodenvaihteessa. Puran kait jotenkin ”huonoa oloa” näihin kutomisiin, tai ainakin olen huomannut, että se auttaa. Samalla voi ajatella maailmaansa ja toivottavasti löytää myös keinon selvitä siitä jollakin tapaa. Terapeuttista hommaa siis. Minulla on aina jemmassa joitain lankakeriä, tai jämälankoja, joista voin aloittaa jonkun uuden projektin kun koen sille tarvetta.

Pitäisi hieman hioa tekniikkoja… esimerkiksi, en ole hoksassut vielä kuinka tehdä kierroksen vaihdokset sillä tavoin, että niiden väliin ei tulisi sellaista ”hyppyä”. Ohjeita löytyy tuubista vaikka kuinka paljon, en tiedä miksi en sitten ole niitä opetellut. Yksi löytämäni keino oli, että uuden värikerroksen ensimmäisen silmukan kanssa sen ”juuresta” nostetaan edellisen kerroksen silmukka samalle puikolle, ja molemmat neulotaan yhteen. (ks. video-ohje: https://youtu.be/mLgrk4HAuDg ) Pitää kait keksiä sellaista kuviointia mikä jää kauniimman näköiseksi. Mutta onkohan kirjoneulekuvioiden ohjeissa otettu jo langan vaihto huomioon?

Kierrosten vaihdos-kohdassa lanka ”pomppaa” ja lopputulos on vähän ruma…

Sivusta päin kun katsoo neuletta, se näyttää ihan hyvältä. Teen myös lähes joka kerta kantapään vahvistettuna kuten näissäkin sukissa on tehty. Olen huomannut, että se pysyy paremmin muodossaan.

kirjoneulesukat sivusta päin
Kirjoneulekuvio näyttää ihan kivalta sukkien sivusta katsottuna.

Näistä sukista oppineena, en myöskään aio tehdä enää pohkeiden kohdalle mitään ihmeellistä kuviota, jos samoille kierroksille osuu myös kavennukset. Kavennukset pitää osua yksivärisille kierroksille!

kirjoneulesukat Novitan 7 veljestä langasta

Mutta tällaiset näistä nyt tuli. Kivan tuntuiset ne ovat jalassa, ja itselleni tein nämä – yrittäisin ainakin tehdä lahja- tai tilaussukista huomattavasti kauniimmat.

Avaa artikkeli

Syksyiset pitkävartiset villasukat

Olen hurahtanut täysin neulomaan pitkävartisia villasukkia, ja minulla on lojunut pari vuotta lankalaatikossa käyttämättöminä muutama kokeeksi ostettu lankakerä, joista aioin nyt valmistaa polviin asti ulottuvat villasukat. Värit olivat murretun värisiä ja luontoon viittaavia, niin päätin sitten suunnitella langoista syksyiset villasukat. Lankoina käytin suomalaista Kehrän valmistamaa Lauri-lankaa. Lanka on aika jämäkän ja paksun tuntuista. Muut langat, joita käytin, olivat kaikki Novitan 7 veljestä lankoja.

Lauri-nimistä neulelankaa.

Lainasin joku aika sitten kirjastosta muutaman neulekirjan, josta näihin sukkiin ammensin ideoita Marttojen parhaat villasukat-kirjasta, ja neulemalli taisi olla nimeltään Oma tupa. Otin siitä mallia joihinkin kuvioihin sekä valepalmikkoneuleeseen, jota löytyy sukkien ylälaidasta, resorista.

Valepalmikko Marttojen tapaan

Myös vihreävalkoiset kuviot ylävarressa sekä puukuviot on otettu samaisesta kirjasta. Puiden alapuolella on ”kivikkoa” ja sen alapuolella taas syksyisiä sieniä, jotka ovat itseni kehittelemiä.

Pitkävartiset villasukat luontokuvioilla

Raidallisesta langasta (keskimmäinen kerä ylempänä olevassa kuvassa) sai hienon näköistä neuletta, kun neuloi joka toisen silmukan toisella värillä, joka toisella kierroksella. Näin sukkaan sai paksuutta ja voin sanoa, että sukat ovat todella lämpimät!

Ei muuta kun sukat jalkaan ja menoksi!

Avaa artikkeli