Surffailin aikani netissä etsiskelemässä virkattujen tossujen ohjetta, ja eteen tuli tällaiset hippiversiot. Tosin nämä tekemäni versiot ovat aika paljonkin mukautettu alkuperäisestä löydöksestä, koska en vaan jostain syystä tajunnut kuinka ne oli tehty. Alkuperäinen vinkki löytyi blogista Ristiin Rastiin. Kiitos ihanasta ideasta!
Olen tehnyt tällaisia tohveleita muutamat kappaleet ja antanut niitä tuttavilleni lahjaksi. Nämä ovat loppujen lopuksi aika nopeatkin tehdä. On jopa mahdollista saada tällaiset tehtyä seuraavaksi päiväksi kaverille synttärilahjaksi. Yritän vielä hioa ohjeen tälle, jos joku vaikka haluaisi sellaisen. Toivottavasti osaan tehdä sen. Saispa tehtyä vaikka videon tähän liittyen!
Tässä muutama kuva tekeleistä ja niiden työvaiheista. Niistäkin pystyy varmasti aluksi tekemään päätelmiä kuinka ne on virkattu. Tossut on virkattu kaksinkertaisella langalla. Lanka on 7 veljestä ja virkkuukoukku oli numeroa 5mm. Virkkuukoukun koolla on väliä, eli jos haluaa vaikkapa kokoa 39 olevat tohvelit, voi hyvinkin valita vielä 6mm koukun. ”Vitoskoukulla” tulee aika jämäkät tohvelit.
Ketjusilmukoita 22 (koko 37-38) ja pylväitä ympärille – päätyihin 6 pylvästä.
Jalkapohja näyttää tältä parin kerroksen jälkeen.
Kun jalkapohja on tehty, virkataan puolipylväitä kaksi (2) kerrosta. Tässä kohtaa voi vaikkapa vaihtaa värin.
Tässä tossut on virkattu valmiiksi ja viimeiseksi kiinnitetään koristekukkanen.
Kuvia tekemistäni tossuista
Tässä on joitain valmiita tossuja mitä olen tehnyt. Osa varmaan puuttuukin, koska en ole ehtinyt ottaa niistä kuvia ja ne ovat jo uusilla omistajillaan 🙂 Pahoittelen kuvien epätasalaatua.
Nämä ovat aivan ihanat tohvelit ja ne ovat miellyttävät jalassa. Minullakin on tällaiset käytössä miltei joka päivä heti kun kelit viilenevät.
Nämä ovat ne ensimmäiset tossut jotka tein tuttavalleni 50-vuotislahjaksi. Hän pitää niitä melkein joka päivä!
Jos joku ihmetteli, miksi en ole tänne juurikaan kirjoitellut mitään, niin projektit ovat olleet melko jäissä. Se neuloosi kun iskee syksyllä joka vuosi pahemmin ja pahemmin, niin viime syksyllä (2022) se iski sillä tavalla, että nivelet eivät ole oikein vieläkään toipuneet siitä. Olen pitänyt paljon paussia käsitöistä, jopa kaksi kuukautta. Sillä välin kämppä on täyttynyt lankakeristä ja tekemättömistä projekteista. Yritän päästä niiden pariin mitä pikimmiten, jos nivelet antavat myöten.
Voimia kevääseen, ja kirjoituksiani saa kommentoida 🙂
Syksyn tullen neuloosi kasvaa ja pakko taas tehdä ainakin muutamat uudet villasukat. Tein jokin aika sitten syksyiset villasukat, jotka jollain tapaa kutistuivat pesussa, ja tajusinkin miksi. Olin käyttänyt niissä erilaisia lankoja. En ollut huomannut, että langoilla olikin eri pesulämpötila. Olen tästä lähtien asian kanssa erittäin tarkka. Minulla on myös ollut sellainen tapa, että kerin kaupasta ostetun lankakerän uudelleen palloksi. Olen laittanut sinne sisälle aina sen paperin mikä on ostettaessa sen lankakerän ympärillä. En siis voi jälkikäteen tarkistaa langan tietoja jollen ole käyttänyt kerää loppuun. Tähän pitää keksiä jotain muuta ja nyt!
Onneksi minulla on neuloosista huolimatta suhteellisen vähän lankoja ja muistan mitä laatua ja merkkiä mikäkin lanka on. Tässä vaiheessa se vielä on mahdollista, mutta entäpäs sitten myöhemmin? Minun täytyy keksiä jokin ratkaisu mikä ei vaikuta tolkuttoman sairaalta ja neuroottiselta. Joudun kyllä varmaan pussittamaan jokaisen nöttösen omaan pussiinsa valmistuserien mukaan tai jotain sinne päin…
Silmukointia
Halusin opetella jotain uutta. Lainasin kirjastosta joitain villasukkiin liittyvää kirjallisuutta, ja joissain ohjeissa oli puhetta silmukoinnista. Nuo villasukat olivat ihan tolkuttoman upeita ja värikkäitä. Halusin oppia miten asioita voi tehdä toisin kuin neulomalla. Siispä päätin tehdä muutamat pitkävartiset sukat ja kuvioinnin silmukoinnilla. ”Jos vaikka säästäisi aikaa”, ajattelin. Noh, siinä ei säästynyt yhtään aikaa – päinvastoin!
Silmukointi ei ollutkaan ihan niin kätevää omalla kohalla kuin olin ajatellut, ainakaan tuossa skenaariossa. Katselin SiniSukat-nimisestä kirjasta upeita neuleohjeita, ja päätin kokeilla muutamaa kuviota. Tässä kohtaa olin vielä toiveikas. Saisin sukanvarsiin hienoja ja monimutkaisia kuvioita ilman neulomista. Lanka ei kirraa ja niitä ei tarvitse kuljetella pitkiä matkoja silmukoiden väleissä. Kaikki vaikutti niin helpolta.
Kuviointien teko sukanvarsiin oli kaikkea muuta kuin nopeaa! Ainakin minulla meni aikaa. Mutta tulipahan todettua, että jos kuviot on helposti neulottavissa, niin ne kannattaa neuloa. Yksittäiset silmukat sieltä täältä voi silmukoida, selaiset silmukat missä langankuljetuksilla ei ole mitään järkeä. Esimerkkinä annan tällaiseen tapaukseen vaikkapa yksittäinen linnun silmä, joka esiintyy kierroksella kaksi kertaa. Neulon siis tästä lähtien villasukat kirjoneuleena.
Tekemäni syksyiset villasukat
Vaikka alkuunsa lueskelinkin SiniSukat-kirjaa, päädyin ottamaan ideoita Sissukat-kirjasta. Näissä villasukissa yhdistyy kahden eri mallin kuviointi. Rakastan auringonkukkia, siispä otin yhdeksi kuvioinniksi ”Auringonkukkaset”-neulemallin. Se oli alkuperäisessäkin mallissa nilkan yläpuolella. Kuvion kukkaosa on neulottu kokonaan. Tämä on niin kiva kuvio että aion käyttää sitä muulloinkin.
Tein auringonkukan varren ja lehdet silmukoimalla. Kaiken tämän olisi voinut ihan yhtä hyvin neuloa kirjoneuleena. Käytin silmukointiin Novitan Nalle-lankaa, joka on ohuempaa kuin 7 Veljestä. Tummanvihreä (kuusikko) on 7 Veljestä lankaa, mutta olen poistanut siitä yhden lankasäikeen.
Pohkeen kohdalle päätin silmukoida jonkinlaisen puukuvion tai kuvion lehdistä. Sissukat-kirjasta löytyi sopiva vaihtoehto ”Ruskan värileikki”-nimisestä mallista.
Olen nyt kokeillut tehdä tuon kuvion kahdella eri tavalla, ja täytyy sanoa, että en enää silmukoi mitään vastaavaa. Kaikki tehdään tästä lähtien kirjoneuleena. Vasemmanpuoleinen pinkki lehtikuvio on sama kuin oikealla puolella oleva silmukoitu versio. Ajallisesti neulomalla tehty kuvio vei todella paljon vähemmän aikaa kuin silmukoitu versio. Se sai minut miettimään, että pitäisikö opetella uusi tekniikka. Ja niinhän minä sitten opettelin, ja vasemmanpuoleinen kirjoneule on harjoittelukappale tästä tekniikasta. Tekniikkaa kutsutaan tikapuuksi.
Langat
Valitsin syksyaiheisiin villasukkiin neulelangaksi Novitan 7 veljestä (ruskea, valkoinen, vaaleanharmaa, sinappi, kuusikko) ja käyttämäni ”luonnonvihreä” lanka oli ostettu paikallisesta K-Superista. Sen merkki on myhome living. Tämä oli tarkoitettu testaamiseen millaista lankaa se oikein onkaan. En kerta kaikkiaa löydä Novitan langoista enää sopivia värejä. Rakastan luonnonläheisiä värejä.
Neuloin tästä väristä jalkaterän osan. Äkkiseltään tunnusteltuna, villasukat vaikuttavat jaloissani todella lämpimiltä. Lanka on hieman karheampaa kuin Novitan langat ovat. Tietenkin puin villasukat jalkaani heti kun sain ne valmiiksi. Kerron sitten kokemuksista pesuaioihin liittyen joku toinen kerta, kunhan nämä ovat käyneet läpi pesukertoja.
Silmukoiden määrä aloitettaessa oli 68 ja tein alkuunsa oikean kierroksen jonka jälkeen aloitin resorin neljällä jaollisella valepalmikolla. Tämän jälkeen sileää neuletta kolmella eri värillä, jonka päälle sitten silmukoin nämä lehtikuviot. Tässäkin kohtaa tajusin tehneeni virheen. Olisi ollut huomattavasti helpompi tai järkevämpää silmukoida kuvio pohkeeseen vielä siinä vaiheessa kun toisen käden pystyi pujottamaan työn alakautta läpi. Noh, tulevaisuudessa sitten.
Kaiken kaikkiaan olen tällä hetkellä tyytyväinen tekeleeseen. Minulla on vielä parit pitkävartiset villasukat tehtyinä, joihin ajattelin tehdä silmukoinnin. Valmiisiin aion ne tehdäkin, mutta olen kahden vaiheilla, että puranko keskeneräiset tekeleet. Ihan vain siksi koska ne valmistuisivat nopeammin neulomalla kuin silmukoimalla. Jäänpä siis sitä miettimään hetkeksi ja kirjoittelen aiheeseen liittyen joku toinen kerta.
Kiitos kun luit villasukat-aiheisen kirjoitukseni ja olet tervetullut kommentoimaan blogiani tai kysymään lisätietoa. Ihania neulontahetkiä!
Pitkävartiset villasukat valmistuivat 7.11. juuri sopivasti kun kelit alkavat viilentyä Etelä-Karjalassa.
En tiedä mikä minuun meni, mutta jostain syystä minun oli tehtävä itselleni villapaita. Olen ihastellut islantilaisneuleita jo tovin, ja ne ovat vain kerta kaikkiaan niin ihania, että päätin tehdä itselleni myös yhden. Noh, olihan tähänkin syy, mistä kerron toisessa blogissani.
En ole muistaakseni koskaan neulonut villapaitaa, tai sitten jos olen, se on ollut joskus yläasteella koulussa. Siitä on aikaa kun olen ollut yläasteella, ainakin 35 vuotta. Minulla ei siis ollut mitään aavistusta minkä kokoinen villapaidasta tulisi tai mitä ohjetta käyttäisin. Ei kun kokeilemaan sitten vaan.
Olen luontoa rakastava ihminen, ja halusin, että villapaidassa olisi jotenkin luontomaista kuviota. Löysin sellaisen kirjan kuin Islantilaisia Neuleita, jossa oli sellainen malli kuin Puun vuosi. Lainasin kirjan kirjastosta. Sieltä löytyy muuten hurjasti neuleaiheisia kirjoja kuten esimerkiksi Sissukat ja SiniSukat.
Ihastuin aivan totaalisesti Puun vuosi-neuleen kuviointiin, mutta minulla ei ollut mahdollista saada hankituksi samaa lankaa, mitä tuossa esimerkkineuleessa oli käytetty. Sitä piti sitten vähän soveltaa. En tiennyt yhtään, osaanko soveltaa villapaidan ohjeessa.
Ensimmäinen kohta, missä sovelsin oli heti alussa, kun tein villapaitaan helmaa. Jos olisin nähnyt silmissäni lopputuloksen, olisin tehnyt sen eri tavalla. Mikään ei estä minua edelleenkään purkamasta villapaitaa ja tekemästä helmaa uudelleen… eihän sitä tarvitse purkaa kun sieltä helmasta vaan. En taida kuitenkaan ryhtyä purkuhommiin – olkoon sellainen kun on.
Pelkäsin niin paljon kolmella langalla neulomista, että tein helman kuvioinnin kahdella värillä. Se oli alkuperäisessä ohjeessa jonkin matkaa neulottuna kolmella langalla. Eli, jos tästä nyt jotain muuttaisin, niin resorin jälkeen neulottavan kuvioinnin kolmannen langan väri. Se olisi ollut hieno, jos olisi ollut vihreää millä melkein koko villapaitakin on neulottu. Enkä ymmärrä miksi olen tehnyt ”puukuvion” jälkeen jonkun muun kuvion vielä. Olen kai yrittänyt saada jonkun kivemman kokonaisuuden tälle, mutta lopputulos hieman ontuu. Ehkä kuitenkin hihojen kanssa samanlainen ratkaisu olisi ollut parempi.
Noh, villapaita on nyt tehty eikä sitä enää muutella. Olisi pitänyt luottaa itseensä enemmän! Käytin muuten tämän valmistamiseen Novitan Simeoni-lankaa, mistä löytyi oikein ihanat luonnonmukaiset värit (vastaa 7 veljestä lankaa). En tiedä onko lankaa enää valikoimassa, mutta sitä oli vuoden 2020-2021 aikana ainakin paikallisen Prisman lankaosastolla. Prismasta löytyy muuten kyseinen kirja, missä tämä Puun vuosi ohje on.
Olen todella yllättynyt, että villapaita on minulle sopiva. Kun olin neulonut sitä kainaloihin asti, se oli just sen kokoinen kuin piti ollakin. Resorissa oli pientä kirraamista kirjoneuleen takia. Se tuppaa kääntymään nurinniskoin kun paita on päällä. En tiedä mitä sille tekisin. Saattaa olla, että jatkan resoria toisen kerroksen ja teen siitä tuplasti paksumman. Jotain siihen pitää keksiä kun se ei oikein istu.
Villapaita neulottiin siten, että ensin tehtiin vartalo ja sitten hihat. Kun vartalo ja hihat olivat tietyn mittaiset, ne yhdistettiin yhdeksi isoksi ympyräksi, eli kaarrokkeeksi. Kun kaarroketta oli neulottu jonkun matkaa, aloitettiin kuviointi.
Tein aika väljästi kuvion alun, koska ajattelin, että voin korjailla sitä myöhemmässä vaiheessa. Uskomatonta miten paljon lankaa tuli ”kiristettyä” lopuksi, kun villapaita oli tehty. Kävin silmukat yksitellen läpi siitä kohtaa missä kaarrokkeessa kuljetetaan kolmea lankaa yhtä aikaa. Sain otettua lankaa pois neuleen kuvioinnin kohdalta noin 60cm.
Kaarrokkeen kuviointi alkoi muodostua. Neulominen ei ollut mitenkään helppoa itselleni ainakaan. Jouduin miltei jokaisen silmukan kohdalla tarkistamaan ettei neulos jotenkin kirraa jostain. Samoin sillä oli suuri merkitys mitä lankaa dominoi. Asiaa pitää vielä opetella.
Villapaita oli vihdoinkin 10.11.2021 valmis sovitettavaksi.
Olen pitänyt villapaitaa pari kertaa. Se on lämmin. En niin sanotusti jälkikäsitellyt sitä mitenkään, ja se olisi vielä tehtävä tässä lähiaikoina, että paidasta tulee ”jämäkämpi”. Se myös pörrööntyy ja sen silmukat kiinteytyvät toisiinsa kiinni kun sen käsittelee. Eli silitysrautaa vaan kehiin ja vielä viimeistely kohilleen. Sit paita on valmis.
Ihana villapaita on nyt tehtynä kuitenkin.
Minulla ei ole tähän mitään sen kummempaa ohjetta tarjota. Ohjeistus löytyy lähinnä siitä kirjasta, jonka lainasin kirjastosta. Kuvio on mielestäni niin hieno, että aion käyttää sitä muissakin projekteissa joskus tulevaisuudessa. Olisi mahtavaa joskus kokeilla tehdä tämä vielä täysin niin kuin neulekirjassa kerrottiin. Niillä langoilla kun pitääkin. Jään vielä odottelemaan sitä päivää kun saan islantilaiset langat hyppysiini.
