Olipas tuuria, että kuvasin edes yhden kerran nämä villasukat, jotka olivat ensimmäiset pitkävartiset, mitä olen koskaan tehnyt! Näitä nimittäin neulottiin todella pitkään ja hartaasti. Jossain vaiheessa saatoin pitkästyä näiden tekoon, koska ne eivät mielestäni edistyneet mihinkään. Ja voi luoja sentään mikä määrä näissä oli pääteltäviä lankoja. Alkujaan ajattelin antaa nämä äidilleni joululahjaksi, mutta sitten jossain vaiheessa udeltuani häneltä asioita, sain tietooni ettei hän pidä pitkistä villasukista. Siispä laitoin ne keskeneräisten laatikkoon pariksi vuodeksi odottelemaan motivaatiota.
Olen aloittanut näiden neulomisen joskus vuonna 2016 mutta ne valmistuivat keväällä 2018, en muista tarkkaa aikaa. Kuviointihan näissä on hyvin yksinkertaista, ei siis vaadi mitään huippuosaamista tällaisten neulominen. Nämä on muuten varmaankin tehty jämälangoista, jollen väärin muista. Pidemmittä puheitta, tässä on kuva villasukista:
Sukkiin on käytetty ainoastaan Novitan 7 Veljestä-lankaa. Se on ollut itselleni ”se ainoa oikea vaihtoehto” millä olen halunnut neuloa villasukat. Toki muitakin hyviä lankoja varmaan löytyy, mutta näillä ollaan menty vuodesta toiseen. Lisäksi perusvärejä saa ostettua nykyään miltei mistä marketista tahansa.
Jätin nämä villasukat kuitenkin omaan käyttöön sitten loppu peleissä. Saatoin yrittää myydä näitä, mutta eihän tän näköiset tekeleet mene kaupaksi sitten millään! Niitä ei ostanut kukaan edes kahdella kympillä. Noh, onpahan sitten itsellä sukkavarasto melko kattava tällä hetkellä. Lisää toki teen kun minua tällainen neuloosi vaivaa kuitenkin 
Neulominen on sen verran terapeuttista puuhaa, että sitä täytyy harrastaa ympäri vuoden. Teen paljon käsitöitä tällä hetkellä. Voit seurata Insta-tiliäni, johon laitan näistä tekeleistäni kuvia. Käytän näissä Instan feedeissä hästägiä #lankojajadraamaa mikä viittaa tähän blogisivustoon. En halua, että sivustoni ”sotketaan” erääseen erittäin kunnioitettavaan tarvikekauppaan joka sijaitsee Jyväskylässä. Siksi en halua ottaa uutta Insta-tiliä itselleni, joka kulkisi samalla nimellä. Respect! Olisipa muuten hienoa joku päivä päästä käymään kyseisessä putiikissa…
Huvittavaa on myös semmoinen seikka, kun näitä postauksia tulee tehtyä paljon sen jälkeen kun on saanut vaikkapa villasukat tehtyä, niin näkee tietynlaisen kehityksen omissa töissään. Eli, paremmaksi tullaan joka päivä. Onhan tämä taitolaji! Sitä en osaa sanoa kuinka taitava loppujen lopuksi olen, mutta yritys on ainakin kova ja intoa riittää 🙂
Tulikin muuten mieleeni, että tarvitseeko näihin laitella jotain ohjeita, kuinka nämä on tehty? Ohjeita on tosin pilvin pimein netti täynnä, ja en nyt sinällään koe, että tällaisia sukkia haluaisi kukaan edes tehdäkään. Muuten vaan ajattelin… ehkäpä joidenkin muiden töiden kohdalla mahdollisesti.