tikkuri

Sain erikoisen pyynnön eräs ilta loppu syksyllä 2021. Tuttavani kertoi, että oli haaveillut jo pidemmän aikaa hailuotolaisesta perinneneuleesta, jota kutsutaan myös nimellä ”tikkuröijy”. En ala kertomaan tästä villapaidasta sen enempää tarinaa, koska asiasta löytyy varmasti kattavampaakin tietoa, mitä minä voisin täällä esittää. Tässä on pari linkkiä, joihin voi sitten omalla ajalla käydä tutustumassa, jos haluaa tietää perinneneuleen historiasta.

• Elävä perintö: Hailuotolaisen tikkuröijyn neulominen
• YLE: Tikkuröijy – Tämä on tarina harmaasta villapuserosta

Siinä ei kauan mennyt, kun löysimme tuttavani kanssa internetistä verkkokaupan, joka toimitti suoraan neulepaketin kotiin, mikä sisälsi villapaidan valmistamiseen tarvittavat tarvikkeet ja ohjeen. Paketti tuli tilauksesta niin nopeasti kuin se on vain pakettina mahdollista tulla, eli siihen meni pari päivää. Se oli myös helppo kuljettaa Postista pois.

Tarvikepaketti

Tarvikepaketti maksoi 110€ ja se sisälsi:

• 8 kappaletta 100g:n vyyhtiä karstattua suomalaisen lampaan villalankaa
• Napit 6 kappaletta
• Niskalappu
• Nahkamerkki
• Ohje

Lisäksi tarvittiin 80cm pituiset 2,5mm pyöröpuikot (kuvassa), kanavaneula lankojen päättelyä varten ja 3mm virkkuukoukku. Kierrosten merkkaamiseen tarvitaan jokin merkki, minkä voi pujottaa puikolle. Se voi ihan hyvin olla vaikkapa hakaneula, tai langanpätkä, johon on tehty silmukka. Itse käytin molempia edellä mainittuja. Hakaneuloja tarvitaan myös silmukoiden ottamiseen ”talteen” kainaloiden kohdalla. Siinäkin voi tietysti käyttää lankaa.

Tuttavani oli kokoa S. Olikin muuten hyvä, kun mittailin hänet ennen kuin aloin väkertämään mitään, sillä tikkurin ohjeessa annetut koot olivat suhteellisen imartelevia. Harvoin sitä mies tuntee olevansa S-kokoa jos rinnanympärys huitelee siellä 110cm tienoilla! Ohjeessa oli koot S-XXL, ja XXL-kokoisen rinnanympärys oli jopa 150cm. Onkin erittäin tärkeää neuloa ensimmäiseksi koetilkku. Ei ole järkeä aloittaa työtä, jos ei ole käsitystä tarkoista mitoista, ja että vastaako oma käsiala ohjeen mittoja. Yleensä niissä on annettu neuletiheys mikä vastaa 10x10cm:n palaa valmista neuletta. Oma käsialani vastasi neuleohjetta.

Neuleen vaikeusaste : helppo

Mielestäni tämä ei vaatinut mitään erityistä osaamista. Ohje oli suhteellisen helppolukuinen. En ole omasta mielestäni mitenkään edistynyt neuloja, vaan ehkäpä keskitasoa. Tässä vaadittavia teknillisiä asioita olivat:

• Neulonta: oikea ja nurja silmukka
• Neulonta: silmukoiden päättäminen
• Neulonta: kavennukset 2 oikein yhteen, kavennus ssk, silmukan lisäys
• Neulonta: västäräkki-kuvio
• Virkkaus: piilosilmukka, ketjusilmukka, kiinteä silmukka

Paitaa aletaan neulomaan helmasta olkapäähän. Alku tuntui todella puuduttavalta, eikä työ meinannut edetä mihinkään. Tämä johtui varmaan pitkälti siitä, kun lanka ei ollut järin paksua. Paita neulotaan 2,5mm puikoilla ja aloituksessa oli 244 silmukkaa (koko S). Lanka oli myös eripaksuista paikoitellen.

En ollut myöskään koskaan aikaisemmin neulonut lampaan villalankaa. Siinäkin oli alkuun omat haasteensa. Täytyi pitää huoli ettei neulelanka ole pinkeällä missään vaiheessa. Lisäksi poistin langasta pinseteillä ”tikkuja” sitä mukaa kun niitä tuli vastaan etteivät ne pistele myöhemmin. Jos joku ihmettelee, miksi langassa oli tikkuja, niin sitä voipi käydä joskus lampaita rapsuttelemassa, niin asia selviää kyllä. Kysehän oli tietenkin oljesta mitä on tarttunut lampaaseen kiinni laitumelta tai lampolasta.

Oli miltei mahdotonta pitää aikaa, kuinka kauan minulla meni tämän neulomiseen, koska jouduin jossain vaiheessa purkaa työtä jonkun verran. Ja tein todellakin sieltä täältä kunhan ehdin. Tuttavani sanoi kuitenkin että asialla ei ole kiire. Kun olin neulonut paidan vartalon osan, alkoi tilanne vaikuttaa jo lupaavalta.

Olkapäiden teko oli myös mielenkiintoinen. En ole koskaan ajatellut, että asian voisi tehdä myös näin. Molempien kappaleiden (etu + taka) olkapään kohtiin reunoihin virkattiin kierroksia kiinteillä ketjusilmukoilla, eli piilosilmukoilla. Siitä tuli kivannäköinen ja jämäkkä.

Oikea olkapää näyttää tältä:

Vasemman puolen olkapäähän jätetään yhdistämättä etu- ja takakappale pieneltä matkalta, koska siihen tulee napitus. Vasen olkapää näyttää alkuunsa tältä:

Sitten aloitetaan hihojen neulominen. Poimitaan hihan etu- ja takakappaleen reunoista silmukat, sekä aikaisemmin neulevaiheessa apulangalle tai hakaneulalle ”jätetyt” silmukat. Tämä tuntui alkuunsa todella haasteelliselta ymmärtää, mitä ohjeessa tarkoitettiin, mutta jossain vaiheessa sitä vain tajusi, että ne yhdeksän silmukkaa oli sama asia kuin tuo perus neulekuvio: 4o-1n. Ne menivät kavennusten jälkeen tasan. Täytyy myöntää, että kuka tämän on suunnitellut ja tehnyt nuo tarkat ohjeet, on täytynyt osata laskea todella hyvin, että lopputuloksesta tulee älyttömän siisti.

Sivusta päin neule näyttää tältä, kun on neulonut tarpeeksi pitkälle hihaa.

Hihojen kavennuksissa oli pakko ottaa avuksi merkitsemisvälineet, jotta pysyi kierrosluvuissa mukana. Kavennukset kun tehtiin jossain vaiheessa siten, että lisättiin aina yksi kierros kavennusten väliin. Ei olisi minun keskittymiskyky kestänyt tuollaista. Ja jouduin kuitenkin vähän väliä laittamaan työn sivuun. Päätin suoraan, että merkkaan paperille kierrokset. Olisi inhottavaa, jos näinkin hienossa neuleessa silmukat heittäisivät niin paljon, että hihoista tulisi erinäköiset.

Kyynärkavennusten kohdatkin vaikuttivat alkuunsa todella vaikealta ymmärtää, ja jouduinkin purkamaan toista hihaa pari kertaa. Ohjeeseen oli vain luotettava! Oma virheeni tässä oli, että en ottanut toisessa hihassa huomioon kierroksen alkamiskohtaa. Mutta, kuin ihmeen kaupalla sain hihojen kyynärkavennuksista sellaisia kuin niiden pitikin olla, ja ne olivat molemmissa hihoissa samoissa kohtaa.

Hihojen suihin tuli 2o-2n joustinneuletta, ja ne huoliteltiin lopuksi virkkaamalla reunat kiinteillä ketjusilmukoilla.

Sitten viimeiseen neulomisvaiheeseen, eli kaulukseen. Tämä oli itse asiassa suhteellisen nopea tehdä. Kaulus neulottiin ”edestakaisella” tasoneuleella. Kun tarvittava korkeus oli neulottu, silmukat pääteltiin. Päättelin *neulottavat* oikeat silmukat oikealla, ja nurjat nurjalla. Eli, neulomatta-*neulotaan*-vedetään yli. Viimeistelin reunuksen vielä virkkaamalla piilosilmukoita.

Kaulus käännettiin siten, kuin sen on tarkoitus ollakin, ja vielä jatkettiin virkkausta. Vasemmalta puolelta olkapäätä virkattiin kauluksesta hartian aukkoon päin kaksi kierrosta kiinteitä silmukoita. Ja vastapuolelle virkattiin napeille ”lävet”. Ja arvatkaas mitä, tämä olikin sitten neuleen valmistamisen viimeinen vaihe! Toki lankojen päättely oli vielä jäljellä ja nappien kiinnitys.

Vein paidan tuttavalleni heti kun sain sen valmiiksi. Tuttavani oli erittäin tyytyväinen uuteen neuleeseensa ja laittoi sen päällensä, että saan otettua pari kuvaa. Paita jäikin sitten päälle, vaikka ulkonakin oli lämmintä viitisentoista astetta. Sen istuvuus oli todella hyvä, ja hän sanoi sen olevan ihanan tuntuinen. Varmasti lämmin ja pehmoinen. Toivottavasti sain kaikki tikut siitä pois, koska niitä olisi jälkikäteen hankalaa poistaa, ja varmasti veemäistäkin.

Toimitin villapaidan hänelle samaisessa kassissa, jossa tarvikketkin tulivat. Siinä oli myös lyhyt tarina tästä perinneneuleesta. Laitan siitä nyt kuvan tähän, ja kuvaa klikkaamalla saa auki toisen kuvan, josta tämän tarinan pystyy lukemaan.

Kassissa oli kuva neuleesta mallin päällä.

Tuttavani toi paidan minulle kuitenkin vielä seuraavana päivänä takaisin ja pyysi yhtä pientä korjausta. Kauluksen nappien kohdille tuli ”reiät” kun hän puki paidan ylleen. Tein siis vielä pienet muutokset paitaan. Ompelin napinlävet kiinni, että rivi pysyy kuosissa kun se on päällä. Hän kertoi kuitenkin, että ei ole väliä aukeeko napitus vai ei. Eli napitus ommeltiin pysyvästi kiinni.

Korjasin napituksen ompelemalla napituksen aukon kiinni. Tämän olisi ehkäpä voinut tehdä toisin: ommellaan kappaleet kiinni toisiinsa ennen kuin napit on ommeltu kiinni. Näin ne saisi aseteltua symmetrisemmin olkapäälle. Mutta käsityö on aina käsityö! Sen ei tule näyttääkään tehtaalla valmistetulta.

Vein korjatun paidan takaisin tuttavalleni.

Summa summarum:

Vaikka alkuunsa pelkäsinkin että hailuotolainen saattaisi olla itselleni todella haastava, ei se loppujen lopuksi ollut lähelläkään niin haastava kuin olin kuvitellut. Pelkäsin siis ihan turhaan. Mutta eihän tällaisesta olisi saanut mitenkään päin sitä, miltä sen tulisi näyttää, jos ei olisi ollut niin hyviä ohjeita, mitä tarvikepaketissa tuli. Todella iso plussa ohjeesta. Ainoana asiana mikä jäi ärsyttämään, oli ostetut pyöröpuikot, joiden siiman ja puikkojen liitoskohdat ”tökkivät” todella pahasti. Novitan puikot ovat sellaiset, että lanka liukuu niistä läpi todella helposti ja näissä ei todellakaan liukunut, vaan sitä piti käsin liikutella liitoskohdan yli. Niissä oli selkeästi suunnitteluvirhe.

Suosittelen tämän tekemistä siis sellaisillekin, joilla ei ole hirvittävästi kokemusta. Mielestäni tämä on vaativuustasoltaan helppo neule. Aikaa vaativa kylläkin, mutta helppo. Langat oli hankittu Taito Shopista, johon pääset klikkaamalla TÄTÄ LINKKIÄ.