Surffailin aikani netissä etsiskelemässä virkattujen tossujen ohjetta, ja eteen tuli tällaiset hippiversiot. Tosin nämä tekemäni versiot ovat aika paljonkin mukautettu alkuperäisestä löydöksestä, koska en vaan jostain syystä tajunnut kuinka ne oli tehty. Alkuperäinen vinkki löytyi blogista Ristiin Rastiin. Kiitos ihanasta ideasta!
Olen tehnyt tällaisia tohveleita muutamat kappaleet ja antanut niitä tuttavilleni lahjaksi. Nämä ovat loppujen lopuksi aika nopeatkin tehdä. On jopa mahdollista saada tällaiset tehtyä seuraavaksi päiväksi kaverille synttärilahjaksi. Yritän vielä hioa ohjeen tälle, jos joku vaikka haluaisi sellaisen. Toivottavasti osaan tehdä sen. Saispa tehtyä vaikka videon tähän liittyen!
Tässä muutama kuva tekeleistä ja niiden työvaiheista. Niistäkin pystyy varmasti aluksi tekemään päätelmiä kuinka ne on virkattu. Tossut on virkattu kaksinkertaisella langalla. Lanka on 7 veljestä ja virkkuukoukku oli numeroa 5mm. Virkkuukoukun koolla on väliä, eli jos haluaa vaikkapa kokoa 39 olevat tohvelit, voi hyvinkin valita vielä 6mm koukun. ”Vitoskoukulla” tulee aika jämäkät tohvelit.
Ketjusilmukoita 22 (koko 37-38) ja pylväitä ympärille – päätyihin 6 pylvästä.
Jalkapohja näyttää tältä parin kerroksen jälkeen.
Kun jalkapohja on tehty, virkataan puolipylväitä kaksi (2) kerrosta. Tässä kohtaa voi vaikkapa vaihtaa värin.
Tässä tossut on virkattu valmiiksi ja viimeiseksi kiinnitetään koristekukkanen.
Kuvia tekemistäni tossuista
Tässä on joitain valmiita tossuja mitä olen tehnyt. Osa varmaan puuttuukin, koska en ole ehtinyt ottaa niistä kuvia ja ne ovat jo uusilla omistajillaan 🙂 Pahoittelen kuvien epätasalaatua.
Nämä ovat aivan ihanat tohvelit ja ne ovat miellyttävät jalassa. Minullakin on tällaiset käytössä miltei joka päivä heti kun kelit viilenevät.
Nämä ovat ne ensimmäiset tossut jotka tein tuttavalleni 50-vuotislahjaksi. Hän pitää niitä melkein joka päivä!
Jos joku ihmetteli, miksi en ole tänne juurikaan kirjoitellut mitään, niin projektit ovat olleet melko jäissä. Se neuloosi kun iskee syksyllä joka vuosi pahemmin ja pahemmin, niin viime syksyllä (2022) se iski sillä tavalla, että nivelet eivät ole oikein vieläkään toipuneet siitä. Olen pitänyt paljon paussia käsitöistä, jopa kaksi kuukautta. Sillä välin kämppä on täyttynyt lankakeristä ja tekemättömistä projekteista. Yritän päästä niiden pariin mitä pikimmiten, jos nivelet antavat myöten.
Voimia kevääseen, ja kirjoituksiani saa kommentoida 🙂
Syksyn tullen neuloosi kasvaa ja pakko taas tehdä ainakin muutamat uudet villasukat. Tein jokin aika sitten syksyiset villasukat, jotka jollain tapaa kutistuivat pesussa, ja tajusinkin miksi. Olin käyttänyt niissä erilaisia lankoja. En ollut huomannut, että langoilla olikin eri pesulämpötila. Olen tästä lähtien asian kanssa erittäin tarkka. Minulla on myös ollut sellainen tapa, että kerin kaupasta ostetun lankakerän uudelleen palloksi. Olen laittanut sinne sisälle aina sen paperin mikä on ostettaessa sen lankakerän ympärillä. En siis voi jälkikäteen tarkistaa langan tietoja jollen ole käyttänyt kerää loppuun. Tähän pitää keksiä jotain muuta ja nyt!
Onneksi minulla on neuloosista huolimatta suhteellisen vähän lankoja ja muistan mitä laatua ja merkkiä mikäkin lanka on. Tässä vaiheessa se vielä on mahdollista, mutta entäpäs sitten myöhemmin? Minun täytyy keksiä jokin ratkaisu mikä ei vaikuta tolkuttoman sairaalta ja neuroottiselta. Joudun kyllä varmaan pussittamaan jokaisen nöttösen omaan pussiinsa valmistuserien mukaan tai jotain sinne päin…
Silmukointia
Halusin opetella jotain uutta. Lainasin kirjastosta joitain villasukkiin liittyvää kirjallisuutta, ja joissain ohjeissa oli puhetta silmukoinnista. Nuo villasukat olivat ihan tolkuttoman upeita ja värikkäitä. Halusin oppia miten asioita voi tehdä toisin kuin neulomalla. Siispä päätin tehdä muutamat pitkävartiset sukat ja kuvioinnin silmukoinnilla. ”Jos vaikka säästäisi aikaa”, ajattelin. Noh, siinä ei säästynyt yhtään aikaa – päinvastoin!
Silmukointi ei ollutkaan ihan niin kätevää omalla kohalla kuin olin ajatellut, ainakaan tuossa skenaariossa. Katselin SiniSukat-nimisestä kirjasta upeita neuleohjeita, ja päätin kokeilla muutamaa kuviota. Tässä kohtaa olin vielä toiveikas. Saisin sukanvarsiin hienoja ja monimutkaisia kuvioita ilman neulomista. Lanka ei kirraa ja niitä ei tarvitse kuljetella pitkiä matkoja silmukoiden väleissä. Kaikki vaikutti niin helpolta.
Kuviointien teko sukanvarsiin oli kaikkea muuta kuin nopeaa! Ainakin minulla meni aikaa. Mutta tulipahan todettua, että jos kuviot on helposti neulottavissa, niin ne kannattaa neuloa. Yksittäiset silmukat sieltä täältä voi silmukoida, selaiset silmukat missä langankuljetuksilla ei ole mitään järkeä. Esimerkkinä annan tällaiseen tapaukseen vaikkapa yksittäinen linnun silmä, joka esiintyy kierroksella kaksi kertaa. Neulon siis tästä lähtien villasukat kirjoneuleena.
Tekemäni syksyiset villasukat
Vaikka alkuunsa lueskelinkin SiniSukat-kirjaa, päädyin ottamaan ideoita Sissukat-kirjasta. Näissä villasukissa yhdistyy kahden eri mallin kuviointi. Rakastan auringonkukkia, siispä otin yhdeksi kuvioinniksi ”Auringonkukkaset”-neulemallin. Se oli alkuperäisessäkin mallissa nilkan yläpuolella. Kuvion kukkaosa on neulottu kokonaan. Tämä on niin kiva kuvio että aion käyttää sitä muulloinkin.
Tein auringonkukan varren ja lehdet silmukoimalla. Kaiken tämän olisi voinut ihan yhtä hyvin neuloa kirjoneuleena. Käytin silmukointiin Novitan Nalle-lankaa, joka on ohuempaa kuin 7 Veljestä. Tummanvihreä (kuusikko) on 7 Veljestä lankaa, mutta olen poistanut siitä yhden lankasäikeen.
Pohkeen kohdalle päätin silmukoida jonkinlaisen puukuvion tai kuvion lehdistä. Sissukat-kirjasta löytyi sopiva vaihtoehto ”Ruskan värileikki”-nimisestä mallista.
Olen nyt kokeillut tehdä tuon kuvion kahdella eri tavalla, ja täytyy sanoa, että en enää silmukoi mitään vastaavaa. Kaikki tehdään tästä lähtien kirjoneuleena. Vasemmanpuoleinen pinkki lehtikuvio on sama kuin oikealla puolella oleva silmukoitu versio. Ajallisesti neulomalla tehty kuvio vei todella paljon vähemmän aikaa kuin silmukoitu versio. Se sai minut miettimään, että pitäisikö opetella uusi tekniikka. Ja niinhän minä sitten opettelin, ja vasemmanpuoleinen kirjoneule on harjoittelukappale tästä tekniikasta. Tekniikkaa kutsutaan tikapuuksi.
Langat
Valitsin syksyaiheisiin villasukkiin neulelangaksi Novitan 7 veljestä (ruskea, valkoinen, vaaleanharmaa, sinappi, kuusikko) ja käyttämäni ”luonnonvihreä” lanka oli ostettu paikallisesta K-Superista. Sen merkki on myhome living. Tämä oli tarkoitettu testaamiseen millaista lankaa se oikein onkaan. En kerta kaikkiaa löydä Novitan langoista enää sopivia värejä. Rakastan luonnonläheisiä värejä.
Neuloin tästä väristä jalkaterän osan. Äkkiseltään tunnusteltuna, villasukat vaikuttavat jaloissani todella lämpimiltä. Lanka on hieman karheampaa kuin Novitan langat ovat. Tietenkin puin villasukat jalkaani heti kun sain ne valmiiksi. Kerron sitten kokemuksista pesuaioihin liittyen joku toinen kerta, kunhan nämä ovat käyneet läpi pesukertoja.
Silmukoiden määrä aloitettaessa oli 68 ja tein alkuunsa oikean kierroksen jonka jälkeen aloitin resorin neljällä jaollisella valepalmikolla. Tämän jälkeen sileää neuletta kolmella eri värillä, jonka päälle sitten silmukoin nämä lehtikuviot. Tässäkin kohtaa tajusin tehneeni virheen. Olisi ollut huomattavasti helpompi tai järkevämpää silmukoida kuvio pohkeeseen vielä siinä vaiheessa kun toisen käden pystyi pujottamaan työn alakautta läpi. Noh, tulevaisuudessa sitten.
Kaiken kaikkiaan olen tällä hetkellä tyytyväinen tekeleeseen. Minulla on vielä parit pitkävartiset villasukat tehtyinä, joihin ajattelin tehdä silmukoinnin. Valmiisiin aion ne tehdäkin, mutta olen kahden vaiheilla, että puranko keskeneräiset tekeleet. Ihan vain siksi koska ne valmistuisivat nopeammin neulomalla kuin silmukoimalla. Jäänpä siis sitä miettimään hetkeksi ja kirjoittelen aiheeseen liittyen joku toinen kerta.
Kiitos kun luit villasukat-aiheisen kirjoitukseni ja olet tervetullut kommentoimaan blogiani tai kysymään lisätietoa. Ihania neulontahetkiä!
Pitkävartiset villasukat valmistuivat 7.11. juuri sopivasti kun kelit alkavat viilentyä Etelä-Karjalassa.
Olipas tuuria, että kuvasin edes yhden kerran nämä villasukat, jotka olivat ensimmäiset pitkävartiset, mitä olen koskaan tehnyt! Näitä nimittäin neulottiin todella pitkään ja hartaasti. Jossain vaiheessa saatoin pitkästyä näiden tekoon, koska ne eivät mielestäni edistyneet mihinkään. Ja voi luoja sentään mikä määrä näissä oli pääteltäviä lankoja. Alkujaan ajattelin antaa nämä äidilleni joululahjaksi, mutta sitten jossain vaiheessa udeltuani häneltä asioita, sain tietooni ettei hän pidä pitkistä villasukista. Siispä laitoin ne keskeneräisten laatikkoon pariksi vuodeksi odottelemaan motivaatiota.
Olen aloittanut näiden neulomisen joskus vuonna 2016 mutta ne valmistuivat keväällä 2018, en muista tarkkaa aikaa. Kuviointihan näissä on hyvin yksinkertaista, ei siis vaadi mitään huippuosaamista tällaisten neulominen. Nämä on muuten varmaankin tehty jämälangoista, jollen väärin muista. Pidemmittä puheitta, tässä on kuva villasukista:
Kuva: 12.10.2018
Sukkiin on käytetty ainoastaan Novitan 7 Veljestä-lankaa. Se on ollut itselleni ”se ainoa oikea vaihtoehto” millä olen halunnut neuloa villasukat. Toki muitakin hyviä lankoja varmaan löytyy, mutta näillä ollaan menty vuodesta toiseen. Lisäksi perusvärejä saa ostettua nykyään miltei mistä marketista tahansa.
Jätin nämä villasukat kuitenkin omaan käyttöön sitten loppu peleissä. Saatoin yrittää myydä näitä, mutta eihän tän näköiset tekeleet mene kaupaksi sitten millään! Niitä ei ostanut kukaan edes kahdella kympillä. Noh, onpahan sitten itsellä sukkavarasto melko kattava tällä hetkellä. Lisää toki teen kun minua tällainen neuloosi vaivaa kuitenkin
Neulominen on sen verran terapeuttista puuhaa, että sitä täytyy harrastaa ympäri vuoden. Teen paljon käsitöitä tällä hetkellä. Voit seurata Insta-tiliäni, johon laitan näistä tekeleistäni kuvia. Käytän näissä Instan feedeissä hästägiä #lankojajadraamaa mikä viittaa tähän blogisivustoon. En halua, että sivustoni ”sotketaan” erääseen erittäin kunnioitettavaan tarvikekauppaan joka sijaitsee Jyväskylässä. Siksi en halua ottaa uutta Insta-tiliä itselleni, joka kulkisi samalla nimellä. Respect! Olisipa muuten hienoa joku päivä päästä käymään kyseisessä putiikissa…
Huvittavaa on myös semmoinen seikka, kun näitä postauksia tulee tehtyä paljon sen jälkeen kun on saanut vaikkapa villasukat tehtyä, niin näkee tietynlaisen kehityksen omissa töissään. Eli, paremmaksi tullaan joka päivä. Onhan tämä taitolaji! Sitä en osaa sanoa kuinka taitava loppujen lopuksi olen, mutta yritys on ainakin kova ja intoa riittää 🙂
Tulikin muuten mieleeni, että tarvitseeko näihin laitella jotain ohjeita, kuinka nämä on tehty? Ohjeita on tosin pilvin pimein netti täynnä, ja en nyt sinällään koe, että tällaisia sukkia haluaisi kukaan edes tehdäkään. Muuten vaan ajattelin… ehkäpä joidenkin muiden töiden kohdalla mahdollisesti.
